Symbolinen laskin, siunaus vai kirous?

Raimo Viertola

Markku Halmetoja kirjoitti (Ksml 28.4.) mielipidekirjoituksen aiheesta kehittääkö yo-koe matemaattista ajattelua.

Ainakin pitäisi tätä testata. Ajattelun opettaminen pitäisi sen sijaan aloittaa viimeistään seiskaluokalla.

Halmetoja toteaa lakonisesti ja totuudellisesti, kuinka peruskoulusta tulee kiitettävilläkin arvosanoilla pitkän matematiikan valitsevia oppilaita, jotka eivät hallitse perusalgebran alkeitakaan.

Tämä on minunkin kokemukseni, ja osaaminen on 35-vuotisen opettajaurani ajan mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Viimeisinä vuosina tilasto on ollut suunnilleen sitä, että 18–22 aloittaa lukion ykkösellä pitkän matematiikan. Kakkosluokan alkaessa heitä on jäljellä noin tusina, joista puolet saa hylätyn viimeistään seiskakurssilla, jossa oikea ja kiinnostava matematiikka raja-arvoineen ja derivaattoineen vasta alkaa.

Kirjoittamassa heitä on sitten puoli tusinaa. No, olen minä osaamistakin vaatinut. Mutta mitä hyötyä on antaa laskimen derivoida, ellei tiedä mikä derivaatta on ja mihin sitä voi käyttää?

Hyväksyn kyllä sen, että laskinta käytetään niissä rutiineissa, jotka ennen suoritettiin logaritmitaulujen avulla, mutta joka ei osaa piirtää kolmannen tai neljännen asteen polynomifunktion kuvaajaa pääpiirtein ilman graafista laskinta, ei vielä paljon matematiikasta ymmärrä.

Ei matematiikka ole sitä, että ratkaise yhtälö x2-x-2=0 eikä fysiikka sitä, että johonkin laskukaavaan näppäillään numeerisia arvoja.

Ylioppilastutkintolautakunta saattaa kyllä kaikella arvovallallaan antaa ymmärtää, ettei peruslaskutoimituksia tarvitse osata, mutta koulutoimentarkastaja Erling sanoi 80-luvulla, että ellei neljää peruslaskutoimitusta osata, sillä perustalla rakennus ei kestä.

Olen ihmetellyt PISA-tutkimusten tuloksia ja erityisesti Suomen menestymistä sikäli, että jos tuo tutkimus todellakin jotakin oleellista mittaa, ja Suomi on kärjessä, kuinka mahdottoman huonoa oppilasaines onkaan muissa maissa.

Jo 80-luvulla joskus yleisönkin irvisteltäväksi julkituotu käsitykseni oli, että parasta lukion kehittämistä olisi, jos peruskoulussa ryhdyttäisiin töihin, ettei sieltä tuotettaisi liika suurta prosenttimäärää lukiokelvotonta ainesta. Jos yrität pitää työrauhaa yllä, saatat saada potkut.

Pelkään jääväni Halmetojan kanssa vain haaveilemaan sellaisesta peruskoulu-uudistuksesta, joka kääntäisi kehityksen suunnan niin, että lukion opettajat voisivat iloita lukiotulokkaiden taidoista. Tarvitaanko tähän ehkä pelottavia yhteiskunnallisia mullistuksia?

Nykynuorisohan ei halua tehdä työtä. Tällaisen käsityksen olen kuullut monelta suomalaiselta työnantajalta, ruotsalaiselta rekkakuskilta Helsingborgin lautalla viisi vuotta sitten, Kölnissä asuvalta serkultani, muutamalta AMK:ssa insinööritieteitä opettavalta kollegalta ja niin edelleen.

Kuten Halmetoja toteaa, matematiikkaan ei ole olemassa kuninkaantietä. Kuitenkin on kaita ja vaivannäköä vaativa tie, jolla edeten symbolisesta laskimesta on hyvin vähän hyötyä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu