Ihmiset vahingoittivat jääkiekkoa

Heikki Järvelin

Jääkiekon MM-kisat jakavat suomalaisen urheiluväen mielipiteet hyvin jyrkästikin. Joidenkin mielestä ne kuuluvat ehdottomasti jokakeväisen kiekkohuipentuman kruunuksi. Tapahtumaksi, jossa pystyy syvästi eläytymään joukkueemme kanssa.

Mutta on myös paljon niitä, joita nämä kakkosporukoilla käytävät, ylimainostetut sekä jo kyllästyttävillä loppuunkalutuilla fraaseilla täytetyt olutkarnevaalit eivät innosta tippaakaan.

Heidän mielestään MM-turnaus pitäisi järjestää vain joka neljäs vuosi ja parhailla miehistöillä hyvin valmistautuen, että mestaruus saisi lisää arvostusta ja uskottavuutta.

Itse kallistun molempiin mielipiteisiin, tosin jälkimmäisessä on kuitenkin silkan järjen ääni enemmän vallalla.

Suomi lähtee jälleen kerran metsästämään kultaa kotikisoissaan ja suosio on vankka, onhan jääkiekko kansallislajimme pesäpallon ohella. Itse pidän tätä jopa sokeaa leijonakannatusta jossain määrin vahingollisena, koska se peittää usein alleen muiden maiden joukkueiden sekä pelaajien upeat esitykset.

Voin henkilökohtaisesti tunnustaa, että MM-kisat ovat vuosikymmenten saatossa tarjonneet ilman leijonamenestyksiäkin sellaisia sieluun palaneita muistoja, joita on mukava kelailla mielessään sopivan tilaisuuden tullen.

Nykykiekkoon ja sen jopa virkamiesmäiseen ilmapiiriin tottuneelle kaiken nähneelle katsojalle on perin vaikeaa, suorastaan mahdotonta, hahmottaa minkälaisia tapauksia olivat kaikilla mittareilla mitattuna entisaikojen Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian MM-kohtaamiset.

Ne eivät olleet vain kahden viimeisen päälle treenatun maajoukkueen taistelu arvokkaista pisteistä. Ne oli kylmää kiekkosotaa politiikalla ja huikeilla yksilöillä höystettynä.

Kun vertaa näitä lähes käsitteiksi kohonneita näytelmiä samojen maiden nykypäivänä esitettyihin versioihin, niin voi todeta niiden olevan kuin tiskiveden värisiä.

Tshekkiläiset muistivat punakonetta vastaan käydessään aina 1968 Prahan kevään traagiset tapahtumat ja sen takia heillä paloi silmissään tuli. Ja kun nimenomaan MM-Prahassa 1972 he onnistuivat viimein voittamaan himoitun maailmanmestaruuden, voitte vain kuvitella miten sydämmestä ja sielusta koko täysi kotihalli veisasi kansallislaulun. Ehkä tunnepitoisin hetki koko kiekkohistoriassa.

Unohtumattomia ovat olleet myös punakoneen ja Kanadan väliset ottelut, joista legendaarisimpina voidaan mainita 1977 MM-Wienin kaksi kohtaamista.

Nykyisin media repii noista ajoista huomattavasti siistiytyneen jääkiekon tiimoilta suuria otsikoita puhtaankin taklauksen tuomista vammoista.

Nuo ottelut eivät todellakaan olleet mikään unettava rusettiluistelu, vaan hienoa kiekkoilua brutaalein miehisin ottein höystettynä. Kanadalaisia oli jatkuvasti jäähyllä ja punakone takoi näyttäviä osumia kerta toisensa jälkeen.

Totta kai on myös muistettava kaikkien aikojen parasta kiekkoyhdistelmää eli Larionovin viisikkoa, jonka suorituksissa suorastaan hehkui urheilullinen loistokkuus aina kun he olivat kaukalossa.

Ja varsinkin Sergei Makarovin 1990 kisoissa tekemä osuma Tsekkoslovakiaa ja sen maalivahtilegendaa Dominik Hasekia vastaan pitäisi esittää televisiossa jokaisen mahdollisen kiekkoturnauksen alussa!

Pahoittelen samalla syvästi tulevien kotikisojemme katsojille sitä, ettette todennäköisesti näe kuin hätäisesti kyhättyjen kentällisten vajavaisia suorituksia. Ai miksikö?

Koska heidän esityksensä jää uupumaan maksimaalisesta lopputuloksesta pitkän yhdessäolon sekä sitä kautta tuloksekkaan harjoittelun puutteen seurauksena. Eikös huippusuoritukset jokaisessa palloilulajissa perustu näihin kulmakiviin?

On todettava että paljon on nykypäivänä vielä jääkiekossa osasia, joita kunnioitan valtavasti, mutta toisaalta paljon siitä on valitettavasti kadonnutkin. Eräs huippuvalmentaja kommentoi nykykiekkoa näin: jääkiekko muuttui 1990-luvulla lähes puhtaaksi viihdeteollisuudeksi sekä rahan tavoitteluksi.

Samalla omaleimaisten ja värikkäiden pelaajapersoonien määrä on koko ajan ollut vähenemään päin. Kun tähän lisätään tietynlaisen mystiikan sekä moraalin katoaminen kaukaloista voidaan todeta, vaikkakin urheilullisia arvoja on toki jäljellä, että ihmiset ovat vahingoittaneet jääkiekkoa korvaamattoman paljon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu