Valinnanvapaudella on varjopuolia

Kari Jokinen

Mikael Palola ja Pekka Utriainen kantoivat huolta (Ksml 2.5.) kansalaisten valinnanvapaudesta terveydenhuollossa. Huoli on turha, sillä potilas-direktiivin mukaisesti valinnanvapaus on joka tapauksessa yhä laajenemassa.

Yksityiskohtaista lainsäädäntöä ollaan valmistelemassa, ja kulisseissa käydään epäilemättä kiivasta lobbauskampanjaa ”kotimaisen” yksityisen terveydenhuollon puolesta. Kirjoittajien kaipaamat palvelusetelit vahvistaisivat yksityisiä palveluja siinäkin tapauksessa, että jättipotti jäisi eduskunnassa saamatta.

Terveysmarkkinoiden näkymät ovat joka tapauksessa valoisat, sillä jo miljoona suomalaista on osoittanut epäluottamuksensa Palolan ja Utriaisenkin johtamalle julkiselle palvelujärjestelmälle ja valinnut yksityisen terveysvakuutuksen. Huolestumiseen on aihetta, ei populistisesti perusteltuun periksiantamiseen.

Kunnallinen palvelusetelipaino merkitsee verovaroin tuettua rajallisten resurssien valumista markkinaehtoiseen kilpailuun, jossa rapautuva ja arvostustaan menettävä julkinen tuotanto jää kurjistumiskierteeseen. Lopputulos voi olla, ettei potilaan tarvitse hakea apua julkisesta perusterveydenhuollosta, mutta eipä tarvitse lääkärienkään hakea sieltä työtä!

Kilpailu sopii tavaroitten tuotantoon ja kauppaan. Varsinkin perusterveydenhuolto on siitä todella etäällä. Tavoiteltava tuote on ”väestön terveys ja toimintakyky”. Kauppaa tullaan luultavasti kuitenkin käymään tuotteella, jonka nimi on ”käynti”. Oletus kilpailun tuomista hyödyistä perustuu siihen hurskaaseen toiveeseen, että markkinat muodostuisivat tasaveroisista toimijoista ja että potilas osaisi valita tarvitsemansa hoitosuhteet vaikuttavuusperustein. Tarkoin määriteltyjen erikoissairaanhoidon toimenpiteitten osalta kilpailulla on epäilemättä myönteinen merkityksensä, mutta sekin edellyttää osto-osaamista.

Tietääkseni setelien painaminen johtaa inflaatioon – on painokone sitten isäntäkunnan tai kuntayhtymän käytössä. Ellei sitä inflaatiota aiota kompensoida kalliilla verovaluutalla, tulee potilaan lompakosta määräävä markkinavoima. Epätasa-arvoinen, kokonaisuutena kallis ja kansanterveydellisesti tehoton palvelujärjestelmä on harvojen etu. Siksi tavoiteltavan maakunnallisen sote-rakenteen tulee perustua laajaan demokratiaan ja asiantuntemukseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu