Lapsi jää lopulta yksin

Kalevi Tapper

Oppilas joutuu nykyään harvoin kurin kohteeksi. Kouluvalvoja olisi yksi ratkaisu, ei vartija eikä rehtori vaan välien selvittäjä.

Valvoja, jolla olisi psykologista osaamista ja nuorten ohjaajana ollutta kokemusta. Hänen ensisijainen tehtävänsä olisi olla vanhempiin yhteydessä ja järjestää tapaamisia esim. McDonald’siin ja myöhemmin kotikäyntejä, jos sopii.

Vanhemmat ovat ensisijaisia opettajia ja ohjaajia. Isän ja äidin esimerkki on kantava voima pitkälle. Se tulisi laittaa ensin kuntoon.

Lapsi tarvitsee edelleen rakkautta ja rajoja. Liian pitkälle mennyt kaiken salliva suvaitsevaisuus on vienyt vanhemmilta auktoriteetin olla isä ja äiti. Tehtävä on siirtynyt opettajille tai sosiaaliviranomaisille.

Isän ja äidin yhdessäolo on lapselle todella tärkeää. Vanhempien malli ja opetukset heijastuvat lapsen käytökseen ja sitä kautta opettajiin ja vapaa-aikaan.

Jos vanhemmat eivät välitä, on se välinpitämättömyyttä eli rakkaudettomuutta. Ja opettaja jää yksin. Opettaja ei nykyään voi kuria antaa eikä paljon rajoja asettaa. Se on isän ja äidin tehtävä.

Kun rajoja asetetaan, on lapselle se kerrottava juurta jaksaen, miksi se on hänelle parhaaksi ja turvaksi, yhdessä sovittava lapsen kanssa ja pidettävä siitä kiinni.

Kodin rajat ja rakkaus kantaa myös koulumaailmaan. Ei riitä että lapselle antaa parikymmentä euroa ja sanoo ”Menehän nyt siitä narisemasta. Mene elokuviin tai kaverin luokse”.

Lapsi jää lopulta yksin tyhjiöön, jossa hän luo itselleen omat säännöt. Valvojan tehtävä olisi lähinnä saada aikuiset ja lapset yhteen oikeasti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu