Panostusta opinto-ohjaukseen

Saara Reinikka

Vuosien varrella on luettu paljon uutisia nuorten työttömyydestä ja syrjäytymisestä. Pohditaan syitä ja toimivia ratkaisuja. Luodaan hienoja projekteja ja tunnetaan ylpeyttä, kun on taas kohennettu nuorten oloja.

Auttavatko hetken kestävät projektit pysyvästi, ja auttavatko ne nuoria löytämään oman paikkansa työelämässä?

Lukeudun koulussa monissa aineissa kovan työn tuloksena menestyviin nuoriin. En kuitenkaan tunne koulumenestyksen tuovan juuri minkäänlaista turvaa varmasta työpaikasta tai taidosta valita sopivaa jatkokoulutuspaikkaa.

Mielestäni ratkaisu olisikin opinto-ohjauksessa.

On todellakin syytä kiinnittää huomiota opinto-ohjauksen tasoon, laatuun ja määrään. Uskoisin, että suurin osa opinto-ohjausta opiskeluaikanaan opiskelleista opinto-ohjaajista on päteviä ja heillä on taitoa ohjata opiskelijaa. Nykyään tuntuu kuitenkin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että opinto-ohjaus voi kuulua opettajan työnkuvaan kaiken muun ohella.

Opinto-ohjaajilla näyttää olevan hirveä kiire suurimman osan ajasta. Eikö voitaisi palkata päätoimisia opinto-ohjaajia, jotka saisivat keskittyä täysin oppilaiden ohjaamiseen ja valmentamiseen?

Uskon, että monella opinto-ohjaajallakin olisi tahtoa ja intoa ohjata oppilasta huolellisemmin ja ajan kanssa. Jostain syystä opinto-ohjaus näyttää jäävän taka-alalle. Puhutaan kyllä kaiken maailman suunnitelmista, mutta toteutus ontuu.

Olen myös todennut, että opinto-ohjaajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Se ei vaikuta kaikkiin millään tavalla, mutta voi vaikuttaa osaltaan opiskelijoihin.

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta olen kuullut, että suurissa kouluissa voi olla suurta oppilasmäärää kohden yksi opinto-ohjaaja. Opinto-ohjaukseen käytetään liian vähän aikaa. Yläkoulussa opinto-ohjausta on enemmän, mutta aikaa ei käytetä tehokkaasti ja parannettavaa olisi.

Lukiossa taas opinto-ohjausta on vain muutama kurssi ja loppu jää melkein opiskelijan oman aktiivisuuden varaan. Asiakokonaisuudet käydään läpi hyvin yleisellä tasolla. Yksilöllistä ohjausta on liian vähän.

Onko ihme, että keväällä yhteishaun aikaan monelle iskee paniikki ja hätä? Oman alan löytäminen ei ole kuitenkaan aivan helppo juttu.

Nyt olisi siis aika ottaa härkää sarvista ja tehdä asialle jotain? Vähemmän valitusta ja voivottelua ja enemmän työtä asian korjaamiseksi. Nuoret tarvitsevat tukea, kannustusta ja osaavaa ohjausta. Motivaatio-ongelmatkin häviäisivät, kun tehtävä työ tai opiskelu tuntuisi omalta.

Nuorissa on tulevaisuus, joten tuki uravalintatilanteessa ei voi olla väärin eikä mennä hukkaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.