Hävetti olla valtuutettuna

Kalevi Tapper

Kuuluin Suojarinteen vammaisten sairaalan valtuustoon vuosina 2000–2004. Silloin oli tapetilla vammaisten siirto halvempaan hoitopaikkaan.

Jyväskylästä oli siirron kohteena kahdeksan potilasta, joista jokainen tarvitsi oman hoitajan. Potilaat piti syöttää, auttaa vessaan ja heitä piti valvoa joka hetki. Tämä oli mielestäni hyvä järjestely, kun kysymyksessä olivat pakkoliikkeitä tekevät vaikeavammaiset.

Vammaisille Suojarinne oli kuin koti. Oma hoitaja oli kuin äiti tai sisar.

Kaupunginvaltuusto laittoi mukaani kirjeen, jonka mukaan kaupunki ei halunnut maksaa potilasta liikaa euroja, vaan kaupungin herrat ja rouvat olivat sitä mieltä, että halvempi paikka riittää näille onnettomille ihmisille, ja hoitajien määrää tulisi reilusti vähentää.

Olin ja olen edelleen sitä mieltä, että kaupunginvaltuusto teki kovasydämisen päätöksen sieltä lasilinnastaan tai saunan lauteilta, eikä käynyt katsomassa vammaisten arkea. Se kokemus olisi kyllä saanut omantunnon hereille.

No, eurot olivat tärkeämmät kuin sairas veli.

Silloin kirjoitin Keskisuomalaiseen ja muistutin valtuutettuja siitä, että heidän oma lapsensa esimerkiksi sukeltaessaan voi lyödä päänsä kiveen ja hänestä voi tulla vaikeavammainen, joka tarvitsee parhaan mahdollisen hoidon. Onko silloin sydän kova, kun oma lapsi kärsii, vai teettekö silloin hyviä päätöksiä sairaan lapsenne puolesta?

Toivon uudelle valtuustolle oikeita arvoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.