Pieni lukio on toimiva koulu

Vilma Talasjärvi

Jyväskylä suunnittelee tällä hetkellä kahta 1 200 oppilaan jättilukiota. Hanketta vastustavia argumentteja on julkisessa keskustelussa esitetty runsaasti, mutta suurlukiota tukevia perusteluja on huomattavan vähän. Suurin syy hankkeen puolustamiselle lienee raha tai pikemminkin sen puute. Mutta onko raha todella tärkein asia, kun on kyse nuorten koulutuksesta ja tulevaisuudesta?

Suuressa lukiossa monet asiat ovat toisin verrattuna pieneen tai keskikokoiseen, muutaman sadan opiskelijan lukioon.

Suurlukioiden ongelma on yksilön hukkuminen massaan. Kun opiskelijoita on tuhansia, eivät opettajat opi tuntemaan opiskelijoita ja henkilökohtainen tuki opiskelussa jää saamatta. Myös opinto-ohjaus tulee haastavaksi, kun opinto-ohjaaja ei tunne opiskelijaa lainkaan. Matti ja Maija ovatkin vain ”opiskelija 1” ja ”opiskelija 2” eivätkä yksilöllisiä persoonia. Suurlukiossa on myös suurempi yksinjäämisen ja syrjäytymisen vaara erityisesti niillä opiskelijoilla, jotka ovat luonteeltaan epäsosiaalisempia. Kun koulutovereita on niin paljon ja suurin osa täysin vieraita, voi tuntea olonsa hyvin yksinäiseksi siitäkin huolimatta, että ryhmäytyminen toteutettaisiin erinomaisin arvosanoin.

Käytännön ongelmiinkin törmätään suurten oppilasmäärien kanssa. Opiskelijan kurssivalintojen tekeminen vaikeutuu, ja lukujärjestykset voidaan joutua laatimaan kokonaan uudelleen, kun opiskelijan valitsemat kurssit ovatkin yllättäen täyttyneet. Syntyy myös pienempiä mutta opiskelijan arkea silti hankaloittavia ongelmia, esimerkiksi loputtoman pitkät ruokajonot.

Petäjäveden lukiossa kaikki opiskelijat mahtuvat valitsemilleen kursseille. Kursseja joudutaan perumaan vain hyvin harvoin liian pienien oppilasmäärien takia, sillä pienillekin ryhmille järjestetään opetusta. Kurssien suorittamiseen on tarjolla normaalin opetuksen lisäksi monenlaisia vaihtoehtoja, kuten verkko-opetus ja video-opetus. Pienessä lukiossa on mahdollisuus järjestää kurssit, ja ylipäätään koko tutkinto, jokaiselle yksilöllisesti ja joustavasti. Jokainen saa riittävästi henkilökohtaista tukea opiskeluunsa oman tarpeensa mukaan. Jokainen huomioidaan nimenomaan yksilönä.

Tuntuu ihmeelliseltä, että Jyväskylän mallin suurlukiohankkeita tuetaan, vaikkei missään tunnu olevan minkäänlaisia perusteluja edes suurlukion taloudellisuuteen verrattuna pienempiin lukioihin. Ylittävätkö suurlukion hyödyt todella ne kaikki haitat ja ongelmat, joita se tuo tullessaan?

Lukio-opetuksen järjestämisen suunnittelussa lähtökohtana ei tulisi olla yksinomaan raha. Sekä opiskelijoiden että opettajien mielipiteet ja opetukselliset asiat tulisi ottaa huomioon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu