Pelkällä sattumalla ei yrittäjä Suomessa rikastu

Yrittäminen vaatii joskus suurtakin riskinottoa ja kovaa työtä. Onnistumisia tulee liian harvoin. Mustalampi Timo

Sami Kähärä

Päätoimittaja Pekka Mervolan mielestä Keski-Suomi kärsii rikkaiden puutteesta tai täsmällisemmin ”oikeasti rikkaista suvuista”, joiden liiketoiminta tuottaa verotuloja alueelle. (Ksml 3.11.) Tähän on helppo yhtyä. Ainoastaan menestyvät yritykset luovat hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitoon tarvittavat työpaikat ja verotulot, eikä niitä täällä todellakaan ole liikaa.

Yrityskaupoilla rahaa ansainneet henkilöt ovat päätoimittajan mukaan ”näennäis- tai keskivarakkaita”, jotka ovat vain hyvän sattuman kautta saaneet rahansa ja joiden tarmo ei riitä ”oikeaan oman maakunnan elämän edistämiseen”.

Mervolan näkemys kertoo täydellisestä tietämättömyydestä tämän päivän yrittämisen haasteista eikä kirjoitus kaunaisuudessaan edistä yrittämistä tai maakunnan etua.

Omasta puolestani voin kertoa, että tilaisuus yrittämiseen syntyi, kun oikeasti varakas suku totesi myymäläkalustamisen kannattamattomaksi toimialaksi ja halusi luopua omistuksistaan täällä Keski-Suomessa ja keskittyä suurempiin tulevaisuuden bisneksiin. Yritys olikin heikosti kannattava, eikä olisi kelvannut kuin pikkurahalla suuremmille ulkomaisille kilpailijoille – todennäköisesti lakkautettavaksi. Onneksi vuoden hakemisen ja monien ivallisten naurujen jälkeen löysimme yrittäjäkumppanini kanssa yhden keskisuomalaisen perheen, joka uskoi asiaamme ja lähti rahoittajaksi.

Yrityksen liikevaihto kasvoi kolmessa vuodessa 8 miljoonaan euroon pohjautuen useiden miljoonien tuotantoinvestointeihin, joiden toteutumisen mahdollistajana Ely-keskus, Finnvera, sekä rakennus- ja ympäristöviranomaiset olivat suureksi avuksi. Ne rahat ovat palautuneet verotuloina takaisin monin verroin.

Finanssikriisi vuonna 2009 ja kilpailukykyä heikentävät palkkaratkaisut vaikuttivat myös meihin. Siitä huolimatta Pikval Oy oli vuonna 2010 pohjoismaiden kannattavimpia myymäläkalustevalmistajia työllistäen tänä päivänä yli 100 omaa työntekijää ja alihankintaverkostonsa kautta 30–40 lisää maakunnassa.

Keskikokoisen yrityksen on kuitenkin kannatettava ja kasvettava, jos haluaa säilyä hengissä. Kasvun mahdollistamiseksi haimme kotimaisen pääomasijoittajan. Yrittäjäkumppanini jäi eläkkeelle 66-vuotiaana, mutta itse sijoitin suuren omakotitalon verran rahaa yrityksen jatkamiseksi. Olen työni ohessa myös yrittänyt edistää keskisuomalaisten yritysten toimintaympäristön kehittämistä elinkeinoyhtiö Jykesin hallituksessa viimeisen neljän vuoden ajan.

Tunnen muita rahaa ansainneita ja siitä veronsa maksaneita yrittäjäkumppaneita ja voin vakuuttaa, että pelkällä sattumalla ei yrittäjä Suomessa rikastu. Se vaatii joskus suurtakin riskinottoa ja kovaa työtä. Onnistumisia tulee aivan liian harvoin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu