Päätoimittajan kirjoitus loukkaa pk-yrittäjiä

Tuomas Lötjönen

Päätoimittaja Pekka Mervola kaipaili enemmän rikkaita Keski-Suomeen pitämään yllä kotimaakunnan kehitystä sekä tukemaan urheilua ja kulttuuritoimintaa. (Ksml 3.11.). Tällaiset rikkaat henkilöt ja suvut toisivat kehittyvän ja alati laajenevan yritystoimintansa kautta verotuloja ja muuta hyvää lähiseudulleen.

Esimerkkeinä näistä toivotuista tosivarakkaista Mervola käyttää merkittäviä suomalaisia sukuyrityksiä ja niiden omistajia päätyen Ehrnrootheihin. Mervolan mukaan Keski-Suomessa tätä sarjaa lähestyvät vain Harviat.

Verolistan kärki Keski-Suomessa muodostuu Mervolan katsannossa aivan vääränlaisista ihmisistä eli kertavoiton tehneistä sattumarikkaista, kuten päätoimittaja asian ilmaisee. Näennäisvarakkaista tarmottomista kokkareilla komeilijoista, jotka riskinotto- ja kasvuhalukkuuden puutteessaan pumppaavat yritykset tyhjiksi osingoilla tai jopa kaikessa ajattelemattomuudessaan myyvät yrityksensä.

Tällainen puhe loukkaa maakuntamme pk-yrittäjiä.

Yrityksen myyntikuntoisena säilyminen tässä maailmanlaajuisessa taloustilanteessa ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. Myytyjen yritysten liiketoiminnan on täytynyt olla kannattavaa. Hyvä indikaattori menestyvästä liiketoiminnasta on se, että yritys ylipäätään on ostajaa kiinnostavassa tuloskunnossa.

Mikäli yrityksensä myynyt yrittäjä päätyy maakuntamme verolistan kärkeen, tarkoittaa se, ettei yritys ole ollut aivan pieni. Menestyksen eteen on tehty töitä vuosia ja työllistetty muitakin, kymmeniä tai ehkä jopa satoja ihmisiä. Riskinottohalukkuuden tai tarmon puutteesta ei näitä ihmisiä oikein voi moittia.

Verotulot ja ostovoima ovat jääneet maakuntaan vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan, kuten jäävät myös yrityskaupoista maksettavat verot.

Työllistävä vaikutus ja ostovoima eivät yrityskauppojen yhteydessä katoa maakunnasta mihinkään. On vaikea kuvitella, miksi jokin taho haluaisi hankkia omistukseensa huonoja, toimimattomia yrityksiä.

Kaikki ”kertavoiton” tehneet eivät ehkä sittenkään ole lottovoittajiin verrattavia ansiottomia ”sattumarikkaita”.

Yritysten yhteiskuntavastuuta ja pk-yritysten tärkeyttä Suomen talouselämälle korostetaan poliittisessa ja julkisessa keskustelussa. Ei voida kuitenkaan olettaa, että yrittäjät kantaisivat kaiken yritystoimintaan liittyvän riskin ja vastuun ja työskentelisivät pyyteettömästi ainoana tavoitteenaan yhteiskunnallinen ja maakunnallinen hyvä.

Kuudennen polven teollisuussuvun perijättären on varmaankin luontevampaa olla maakunnan virallinen taidemesenaatti kuin ensimmäisen polven LVI-yrittäjän.

Ehrnroothit olivat 1970-luvun pilkkalaulun kohde, nytkö sitten ”näennäisvarakkaat” pk-yrittäjät, joiden varaan maamme talouselämää kuitenkin suurelta osin halutaan perustaa?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu