Yhteisvastuu rappeutuu

Risto Ahonen

Hämmästelen Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssonin säästökonsteja. Kaupunginjohtaja säästäisi niistämällä lapsilta ja vanhuksilta. Velkataakkaa hän lisäisi, mutta ei korottaisi veroja.

Miten mies itse silloin osallistuisi talkoisiin hyvätuloisena virkamiehenä? Miksi ”Näin ei voi enää jatkua” -otsikkoa ei vilahtanut ennen vaaleja maakuntalehdessä? Heti vaalien jälkeisenä päivänä virkamies jyrähtää.

Suomessa puhutaan jo kriittisesti virkamiesvallasta, mutta kykenevätkö uudet valtuustot siirtämään valtikkaa itselleen? Kuntavaaleissa valittiin ennätysmäärä sitoutumattomia. Se kertoo yksityisten ihmisten halusta olla mukana päätöksenteossa.

Ne jotka äänestivät, haluavat myös vaikuttaa asioiden kulkuun. Äänestäminen ei ehkä enää ole tavanmukainen traditio tai kansalaisvelvollisuus kuten ennen. Alhainen äänestysprosentti ei kerro koko totuutta.

Virkamiehet suosivat muodollisesti kolmannen sektorin oma-aloitteellisuutta ja kansalaisten talkoohenkeä, mutta itse he eivät juurikaan osallistu. Päätösvallasta he eivät osaa luopua, vaikka se helpottaisi henkisesti heidän työtään.

Virkamiehet ovat nihkeäitä osallistumaan kansalaiskeskusteluun tai kansalaisaloitteiden toteuttamiseen. He miettivät ja valmistelevat omia ehdotuksiaan lähes ympärivuorokautisesti, vaikka osan ajasta voisivat osallistua rennosti keskusteluun.

En tarkoita keskustelulla virka-ajan palavereja, vaan jalkautumista ja rohkeampaa antautumista arkipäiväiseen keskusteluun. Kaupunginjohtajana järjestäisin vähintään kerta kuukauteen avoimia keskustelutilaisuuksia kylillä.

Yhteisöllistä yhteisvastuuta voidaan lisätä yksinkertaisimmin keräämällä veroja sieltä, missä raha pesii, jos rahapulasta on kysymys. Suurituloisilla ja maallista mammonaa omistavilla on mistä antaa. Suomalaiset eivät ole köyhää kansaa.

Vastavuoroisesti meidän tulee harkita, mitä todella kipeimmin tarvitsemme. Turhuuden markkinoilla pyörii pääomaa, joka joutaisi vähempiosaisille ja perheiden (lasten ja vanhusten) henkisen tuen sekä hyvinvoinnin tarpeisiin.

Turhuutta ovat ylisuuret palkat ja eläkkeet. Rahoitus- ja osakemarkkinoille kaivataan verokarhua, pian. Ei rahaa ole pankkien pääomaksi tarkoitettu!

Jyväskylä potee rahapulaa, joka johtunee aiemmasta mahtailusta maakuntakeskusten kisassa. Kaupunginjohtajat ovat merkittävimpiä vaikuttajia.

Jämsäläisten kohdistuminen Tampereen suuntaan on viisasta. Tampereella on yhteisöllisesti asiat paremmalla tolalla. Jyväskylä on jo rahastanut jämsäläisiä. Maakuntakeskusten ei pidä imeä äärialueiltaan, vaan vaurastuttaa niitä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu