Henkinen sisäilmaongelmamme

Veikko Avikainen

Heijastuuko hyvinvoinnin pahoinvointi moniin nyky-yhteiskunnan toimintoihin ja niiden vaikutuksiin kansalaisiin, talouteen, nuorten käyttäytymiseen, huumeiden käyttöön, kiusaamiseen, turvallisuuden menetykseen ja yleistyviin henkisiin ongelmiin?

Kalvavia ristiriitoja nähdään erikoisesti politiikassa, koulutuksen, kuntien, terveyden- ja vanhustenhuollon organisoinnissa jne. Pitäisikö palvelut ulkoistaa vai hoitaa ne kunnallisesti tai valtiollisesti?

Muistetaan myös kieli-, turvallisuus-, hyväveli-, kahmimis-, tasa-arvo-, köyhyys-, syrjäytymis- sekä minä ja minulle -ongelmat. Saavutetuista eduista ei tingitä.

Ylen tv- dokumentti ”Perintönä köyhyys” Hurstin ruokajonoista ei mielestäni mitenkään kuvannut köyhyyden totuutta tai sitten meillä tosiköyhiä ei ole. Sen sijaan on moniluukkuista hakemusten täyttämisongelmaa ja sosiaali- ja terveysviranomaisten työllistämistä niiltä, joilta tämä onnistuu.

Media kaivelee syrjäytyneiden mukana roskalaatikoita. Näin aikaa ja rahaa kuluu tärkeiden päätösten sijaan oikeussaleissa ja rikostutkimuksissa. Vain lakimiehet ja media rikastuvat.

Todellisten ongelmien hoitoon aikaa ei näytä riittävän eduskunnassakaan, vaikka edessä on kasvava velkaongelma sekä sen katteena jopa kansallisomaisuuden myyntiä ja lahjoittamista muille. Lisäämällä kulutusta vain sälytetään luonto- ja jäteongelma tuleville polville.

Pahinta ovat kuitenkin ongelmat nuorten kasvamisessa huonossa sisäilmapiirissä ja etääntymisessä työstä masennuksen ilmapiiriin. Pitäisi ”ehdottomasti kouluttaa lisää psykoterapeutteja” sillä lähimmäis- ja kaveripiiriin ei enää voida tai uskalleta turvautua.

Mihin on kadonnut työn ja tekemisen tuottama ilo? Työnantajien pusseihin, kehitysmaihin, työnsuojaliittojen keskinäisiin riitoihin, kilpailuun, kahmimisiin?

Sisäilmaongelmat rakennuksissa lisäävät kyllä työllisyyttä, mutta remontointi ei paranna vientiä vaan kasvattaa velkaongelmaa. Hyvä silti, jos ilma ja tunnelma paranee.

Olemme selvinneet itsenäisyyden säilyttämisestä ja hyvinvointivaltion luomisesta. Miksemme voisi, kaikki yhteistuumin, perääntyä miettimään, mikä itsenäisyydessä, elämässä ja sen pysyvässä turvallisuudessa on tärkeintä?

Syntyminen tai kuoleminen kultalusikka suussa ei ole mikään ylpeyden aihe. Aristoteleen (384-322 eaa) mukaan onnellisuus on elämän päämäärä ja rikkauksien kartuttaminen antaa kyllä elämän mutta ei hyvää elämää. Valtion tehtävänä on vain luoda kansalaisille puitteet hyvään elämään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.