On aika keskustella eutanasian ongelmista

Armokuolemasta puhuvat lähinnä kirkko ja koululääketiede. Kummatkin sanovat omana kantanaan ei tunnustetun uskon ja lääkärivalan pohjalta. Muu tiedemaailma ei juuri ota kantaa oppien ja positivististen teorioiden ulottumattomiin jäävään kysymykseen avustetusta kuolemasta. Puheenvuoroja esittävät lähinnä yksityiset ihmiset.

Ihminen ja erityisesti jokainen yksilö on yksin perimmäisten kysymysten äärellä, joita voi asettaa vain itsestään tietoinen ja valintoihin valmis ihminen. Helpoimmin näistä kysymyksistä selviää niistä kieltäytymällä tai jättämällä ihmisen eettiset ongelmat kirjoitetuiksi pyhiin kirjoihin ja lakeihin.

On ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää, että arviot ihmisen oikeudesta hyvään elämään ja kuolemaan jätetään omaa selitysarvoa kunnioittaville instituutioille. Lääketieteessä pyritään edistämään elämän säilymistä vaihtoehdoitta, vaikka toisaalta puhutaan ihmisen oikeudesta päättää itseään koskevista asioista.

Uskonnoissa taas elämä ja sen arvo on ulkoa annettu eikä sen päättäminen kuulu ihmiselle itselleen missään oloissa. Inhimillinen ja tietoinen armokuoleman mahdollisuus on vastoin pyhää sanaa ja sakramentteja.

Toivottavasti kultainen sääntö; toimi niin kuin itsesi suhteen haluaisit toimittavan, avaa kirkon ovia avarampiin eettisiin tulkintoihin.

Kirkon edustajat pitävät eutanasiaa tehoyhteiskunnan keinona hävittää tuottamatonta elämää ja samalla sanoudutaan irti ihmisen omasta tahdosta vaikuttaa hyvän elämän hallintaan lopun lähestyessä. Mielestäni elämän arvon ja arvokkuuden mittaaminen kuuluu jokaiselle henkilökohtaisesti ja sitä voi ulkopuolinen korkeintaan tukea, ei omia oikeutta päättää.

Lääkärit taas eivät halua ottaa vastuuta hoidon päättämiseen tai jopa armokuolemaan liittyvistä rajankäynneistä. Hyvä hoito nähdään loppuun asti toimenpiteinä, hyvinä tai huonoina, joihin lääkärivala velvoittaa. Yhteisen tahdon mukaista arviota avustetusta kuolemasta parantumattomasti sairaan kohdalla ei haluta tehdä, eikä toisaalta ole katsomuksellista valmiutta näin toimia.

Ongelmallisinta on se, että oikeudet hyvään elämään ja kuoleman on jätetty instituutioille, joita sitovat opilliset rajat ja puutteellinen ihmiskäsitys. Ihminen on ainoa laji luonnossa, jolle vastuu elämästä – myös kuoleman lähestyessä – kuuluu jäännöksettömästi. Muut lajit noudattavat evolutiivista sisäistä informaatiota, elävät ja kuolevat sen ehdoilla.

Eri aloilla on jo valmiutta keskustella eutanasiasta, mutta yleensä törmätään vielä ennakkoluuloihin ja uskomattomiin puheisiin vanhusten tappamisesta. Ei eutanasia ikää katso, vaan olkoon sillä oikeutuksensa henkilökohtaisissa valinnoissa hyvän elämän ja kuoleman kysymyksissä.

Korostan henkilökohtaisesti sitä, että itsemääräämisen periaatteen mukaan henkilö on oikeutettu päättämään itseään koskevista asioista, toimimaan vapaasti harkitsemallaan tavalla ja saamaan muilta päätöksen toteuttamisen edellyttämää apua ja tukea.

Lars-Olof Fredriksson

Äänekoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu