Uskonto valinnaiseksi oppiaineeksi

Ensimmäisen ja toisen asteen koulutuksessa uskonto on yksi pakollisista oppiaineista. Mikäli siis kuuluu kirkkoon, ei kyseisen aineen opiskelulle ole vaihtoehtoja.

Vaikka kirkkoon kuuluva opiskelija haluaisi vaihtaa opiskeltavaa ainetta uskonnosta elämänkatsomustietoon, ei se ilman kirkosta eroamista onnistu. Eikä alaikäisen eroaminenkaan ole mahdollista, elleivät molemmat huoltajat siihen suostu.

Kirkkoon kuulumattomilla on sen sijaan mahdollisuus valita, osallistuvatko he uskonnonopetukseen vai opiskelevatko elämänkatsomustietoa.

Nykyisenkaltaista, vaihtoehdotonta järjestelmää parempi olisi menettely, jossa kirkkoon kuulumattomien lisäksi myös siihen kuuluvat saisivat valita, kumpaa ainetta opiskelevat. Ensimmäisten kouluvuosien aikana päätös olisi käytännössä vanhempien, mutta luulisin, että monet osaisivat vähän vanhempana arvostaa mahdollisuutta itse päättää asiasta.

Uskonnonopiskelun muuttaminen vaihtoehtoiseksi olisi käytännöllistä erityisesti pienten koulujen kohdalla, koska näissä tilanne saattaa olla se, ettei elämänkatsomustiedon opetusta järjestetä ollenkaan, jos ei opiskelijoita ole riittävästi. Ryhmäkokoja saataisiin valinnaisuuden avulla tasattua, ja et-ryhmän muodostuminen olisi suhteellisen varmaa.

Toinen käypä ratkaisu ongelmaan olisi kokonaan uuden oppiaineen sisällyttäminen opintosuunnitelmaan. Aine voisi kulkea vaikkapa etiikan nimellä. Etiikka olisi kaikille tarkoitettu, eikä se sulkisi ketään ulkopuolelle vakaumuksen perusteella. Siinä käytäisiin läpi samoja teemoja, joita löytyy kaikkien uskontojen ja elämänkatsomusten taustalta.

Kun aine olisi vakaumuksellisesti puolueeton, se toisi kaikkien eri katsomusten edustajat samalle viivalle. Näin, monipuolisemmassa näkemysten ilmapiirissä, jokainen voisi saada enemmän ainesta oman maailmankatsomuksensa rakentamiseen ja oppia samalla suvaitsevaisuutta. Uskonnon korvaaminen kaikille sopivalla oppiaineella toimisi todennäköisesti varsinkin isoissa kouluissa, joissa muutoin pitäisi järjestää usean eri uskonnon opetusta.

Nykyisen pakkomenetelmän muuttaminen ei varmasti olisi uhka kristillisille arvoille ja perinteille, kenties päinvastoin.

Valinnaisuuden lisääminen, mistä on ruotsinopiskelun yhteydessäkin paljon puhuttu, voisi lisätä opiskelumotivaatiota aineessa kuin aineessa. Enää ei olisi tunnetta pakkopullasta.

Ja olisihan tässä sentään keino tarjota ihmisille nykyistä todellisempi uskonnonvapaus, kun ei olisi pakko kulkea sitä tietä minkä vanhemmat ovat valinneet.

Anna Penttinen

lukiolainen

Petäjävesi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.