Meirän pojat hienosti taivaalla

Kari Ahola

Pari vuotta sitten paapalle tuli probleema. Elias oli silloin jotakuinkin kaksivuotias ja alkoi pelätä lentokoneitten ääntä. Mummola on parin kilometrin päässä Kauhavan lentokentästä, oma koti kilometrin kauempana.

Poika oli ihan paniikissa. Itki ja huusi. Ajattelin, että jotain tälle pitää keksiä.

Sitten paapalla välähti. Kun Hawk-parvi taas lähti ja Elias oli meillä ja paniikki iski, otin pojan syliin, vein pihalle ja sanoin: ”Kato ku hienosti lentää. Ne on meirän pojat”.

Siihen loppui se pelko. Nyt kaveri on opettanut kaksivuotiaalle pikkusiskolleen saman asian. ”Ne on meirän pojat. Ei tartte pelätä” (tosin r-kirjain on vielä vähän hakusessa).

Hiljakkoin Elias oli jostain kuullut, että Wallin lopettaa Kauhavan lennot. Hän totesi paapalle:

”Mitähän sekin pääs on menny sekaasin?”

Piti purra kieltä ja yrittää pitää pokka. Selitystä en keksinyt.

Toivottavasti ”meirän pojat” lentää jatkossakin, vaikka sitten Tikkakoskelta. Pääasia, etteivät olisi muita.

Kauhava

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu