Kouluampumiset ovat yhteinen huoli

Ampumistapaukset ovat herkistäneet koulumaailman ja kodit. Vaarana on, että ylilyönneistä tulee uhka koulujen perustyölle, joka käsittääkseni toimii hyvin, kiitos pitkän perinteen ja työlleen antautuneen henkilöstön. Jatkossakin turvallisuuden ydin luodaan koulussa ilman turvallisuusagenttien kohtuuttomia suosituksia.

Koulut ovat osa yhteiskuntaa ja kohtaavat yleensä ensimmäisenä yhteiskunnan muutostilanteet ja niistä syntyneen rauhattomuuden. Kun kaikki ovat epätietoisia siitä, minne mennä ja mitä tehdä, vaistoavat lapset ensimmäisinä epävarmuuden ja pahan olon.

Yleisestä turvattomuudesta lienee puhuttu kyllin, mutta miten tästä eteenpäin? Keppiä ja porkkanaa tarvitaan, mutta missä ovat hyvät esikuvat ja paremman mallit?

Vanhemmat eivät oikein tahdo jaksaa omassa epätietoisuudessaan ja epävarmuudessaan ja siksi kouluun kohdistuu, tarkoituksella ja tarkoittamatta, kohtuuttomia odotuksia.

Toisaalta edustan ajatusta, että mallioppimisella on suuri merkitys yllättäviin tapahtumiin. Roskaohjelmista saadut aggressioiden tavat ja mallit realisoituvat turvattoman ja turhautuneen mielessä julmaksi ja tunteettomaksi teoksi. Oma ja tuotettu tuska ovat turvattomuuden toinen puoli.

Tukea pitäisi löytää niin kodeille kuin kouluillekin, rauhaa ja rakkautta, mutta pikaratkaisua ei ole. Jokaisella on osuutensa tässä savotassa. Orivedellä toimittiin esimerkillisesti, mutta turvajärjestelmilläkin on rajansa.

Pelon tuloa luokkiin ei voi torjua pelkillä turvatoimilla ja niiden korostamisella, kun kasvatuksen eräänä keskeisenä tavoitteena on opettaa lapsia suurempaan suvaitsevaisuuteen ahtaaksi käyvässä maailmassa. Luotettakoon koulujen kykyyn etsiä ratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin, mutta mahdollista se on vain kotien yhteistyöllä.

Lars-Olof Fredriksson

Äänekoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu