Olut – maailman vanhin ja suosituin

Suomi-niminen holhousvaltio on taas saattamassa itseään naurunalaiseksi. Kansaa yritetään raitistaa huvittavilla säännöillä ja uudistuksilla.

Muistamme hyvin, kun Heikki Koski 1980-luvun alussa Alkon pääjohtajana 12 vuoden ajan syötti meille edeltäjiensä lapsellista pajunköyttä; alkoholin hintoja on nostettava, että saadaan kulutus vähenemään.

Sama peruste oli vuosikymmeniä. Koskaan hinnankorotuksilla ei saatu kansaa kuriin. Päivastoin, pieni väärinkäyttäjien ryhmä joutui tinkimään syömisestä, vaatteista, hampaanhoidosta...

Koski rauhoittui vasta toisen älyttömyyden, lääniuudistuksen muokkaamana hallintoministeri Jouni Backmanin historiaanhimoitsemissuururakan suurläänimaaherrana.

Nyt Ruotsin mallin mukaan kansaa yritetään raitistaa siirtämällä keskiolut Alkoon ja myydä vain mietoa olutta kaupoissa ja kioskeissa. Tuhotaanko samalla satoja pikkukauppoja ja kioskeja, joiden myynti on paljolti oluen varassa? Vai onko salainen haave lisätä myyntiä? Karkeakarvaisten keskikaljannoutajien kassiin tarttuisi samalla viinejä ja väkeviä.

Toinen seuraus: ralli Tallinnaan vain lisääntyy. Itse käyn useasti meren takana, mutta yhtään olutkoppaa en ole tuonut. Mutta kärry- ja autolasteittain sieltä olutta raahataan, puhumattakaan väkevistä.

Ja kolmanneksi: miksi olutta jahdataan? Yksi olutmerkki oli Alkon 2009 litratilastojen mukaan Suomessa kymmenen suosituimman joukossa vasta sijalla 4 (Karhu A) Lonkeron, Kossun ja Leijona-viinan jälkeen. Olvi oli sijalla seitsemän, edellään kaksi suomalaista viinamerkkiä, Tapio ja Suomi.

Oluella on maailmalla perinteitä enemmän kuin millään alkoholipitoisella. Varhaisimmat dokumentit ovat 4000 vuotta eaa. Sumerista. Vanhin olutlaki on 3900 vuoden takaa. Hammurabin laki sääti, että olutta ylihintaan myyvät naispuoliset kaupittelijat oli hukutettava.

Saksassa Baijerin herttua Wilhelm IV sääti 1516 maailmankuulun Reinheitsgebot-asetuksen, joka määräsi oluen valmistuksen mm. ilman lisäaineita. Se lienee maailman ensimmäinen kuluttajansuojalaki.

Ja Suomessa tehtiin äärettömän rohkea liike, kun tammikuussa 1969 keskiolut vapahdettiin ruokakuppoihin! Turistit nauroivat ja ihmettelivät, kun viitostien varrella oli satoja kilometrejä kuivia kauppoja; kunnat saivat päättää, myydäänkö kunnan alueella tätä tuiki vaarallista janojuomaa.

Yksi näistä kieltokunnista oli valitettavasti syntymäkuntani Laukaa. Vasta EU-lainsäädäntö muutti tilanteen 1990-luvun puolivälissä ja samalla suomalainen pienpanimokulttuuri elpyi.

Suomelle, sen alkoholisäännöksille höröttävät ihmiset ympäri maailmaa. Nauru raikaa huoltoasemilla, kun iltauutisten aikaan oluet suojataan rautaristikoin.

Kalevalan kankahilla moni luu pomppisi haudassaan, häpeästä. Suomen Kansalliseeppos Kalevala puhuu oluen panemisesta kaksi kertaa vuolaammin kuin maailman luomisesta.

Olutseppä Osmotar ja oluen tuottajajumala Pellonpekko ovat hyvin, hyvin vihaisia Suomen nykymenolle. Ja Louis Pasteur, jonka mikrobiologia mullisti oluen säilyvyyden, ihmettelisi varmaan.

Eurooppaan on meillä vielä tuskastuttavan pitkä matka. Metsäläiskulttuuri ynnä päättäjien kaksinaismoraali olkoot suomalaisten kansantauteja. ”Valvo oikeaan aikaan, niin ei väsytä”, opetti jo mummo aikoinaan.

Risto Urrio

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu