Andersson ja köyhät eri maailmasta

Surullisena seuraan kaupunginjohtaja Markku Anderssonin puuhailua julkisuudessa (mm. Ksml 29.3.), jossa hän vierittää syyn kaupungin heikosta taloudesta perusturvalautakunnan puheenjohtaja Riitta Mäkiselle. Jyväskylän työpaikat ovat lisääntyneet, mutta se ei paljoa lämmitä työttömiä, kun työttömyys on ollut suurinta vertailukaupunkeihin nähden; 12–14 prosenttia viime kuukausina.

Anderssonin lausunnoissa on syntipukiksi kaupungin surkeaan taloustilanteeseen saatu köyhien ja sairaiden auttaminen eli sosiaali- ja terveysmenot, jotka ovat budjettiin nähden ylittyneet. Ne johtuvat erikoissairaanhoidon kasvavista kustannuksista sekä valtuuston päättämästä riittämättömästä rahasta sairaille ja köyhille eli alibudjetoinnista.

Lakisääteiset palvelut on onneksi pakko turvata. Jyväskylässä on kokoonsa nähden suurin pitkäaikaistyöttömyys, joka on ollut kasvussa syksystä 2009 ja erittäin suuri nuorisotyöttömyys. Kaupungin omien tilastojen mukaan Jyväskylän väestä n. 1/4 elää köyhyydessä – yli 31 000 kaupunkilaista.

Merkittävä syy Jyväskylän heikkoon talouteen on vähäinen verokertymä menoihin nähden. Kaupunkilaisten keskimääräiset tulot vuodessa ovat esim. Espooseen verrattuna yli 10 000 euroa pienemmät. Työttömyyden henkilökohtainen tragedia on tulojen menetys, johon työttömät hakevat kompensaatiota sosiaalitoimesta ja työttömyysturvasta. Sosiaali- terveysmenot lisääntyvät köyhyyden johdosta.

Jyväskylän tilannetta heikentävät mm. seuraavat ”absoluuttiset faktat”: tilastoitu köyhyys on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä ja kotitalouksien velkaantumisaste on korkeampi kuin koskaan. Velkaantuneen kotitalouden kohdatessa työttömyyden, sairauden tai perheen hajoamisen, seurauksena on turvautuminen sosiaaliturvaan tai uppoaminen velkakuiluun.

Perusturvan ostovoima on jäänyt jälkeen palkkatuloista, mikä lisää sosiaalimenoja. Eläkeläisen, opiskelijan ja pitkäaikaistyöttömän arki ei kestä mitään yllätyksiä, jota hyväosaisten kuten Anderssonin on vaikea ymmärtää. Riittävien palkkatulojen puuttuessa erityisesti nuoret turvautuvat kalliisiin pikavippeihin, mitkä lisäävät velkakierrettä ja sosiaalimenoja.

Kaupungin vastuullisten poliitikkojen pitäisi tunnustaa, että elämme yli varojemme. Pitää olla valmius supistuksiin kaikissa muissa kohteissa, mutta ei lakisääteisissä sosiaali-, terveys-, vanhus-, päivähoito- ja opetuskustannuksissa vaikka ne ovat yli 3/4 kaikista menoista. Kerskakulutus ja -rakentaminen on lopetettava kuten Kauramäen uudet marketit, satamarakentaminen, konserttisali/talo, kerskatapahtumien tuki – entä tarvitaanko 4 kaupunginjohtajaa?

Elinkeinopoliittista tukea on suunnattava entistä enemmän työllistäviin pien- ja keskisuuriin yrityksiin. Kaupunginjohtajan talouspuheet antavat ymmärtää, että Jyväskylä hoitaa tulevaisuudessakin työttömyyttä ensisijaisesti maksamalla Kelalle työttömyyden hoitamattomuudesta sakkoja 5–6 miljoonaa euroa vuodessa.

Jokin merkitys talouskriisiin voi olla silläkin, että Jyväskylä on ollut vuodesta 1997 lähtien oikeisto-keskusta enemmistöinen ja vasemmisto pelätessään syrjään jäämistä vallan ytimistä on tullut vikisten perässä. Todellinen vaihtoehto oikeistopolitiikalle on puuttunut, mutta köyhien selkeä aktivoituminen saattaa muuttaa tilanteen nopeasti. 1990-luvun alun lama-aikaan Jyväskylästä käytettiin osuvaa nimitystä ”Näivettylä”. Nyt tilanne vaikuttaa samankaltaiselta. Kuka tällaiseen kuntaan haluaa liittyä vai pelastaako rikas Muurame meidät?

Kimmo Suomi

kaupunginvaltuutettu (sd.)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu