Terveydenhuollon jonoista hyötyvät vain yksityiset jononpurkupalvelut

Hyvinvointi on pääomaa ja terveys pitkäaikainen tuottava investointi. Perusterveydenhuollon rapautuminen, silmien sulkeminen sen keskeisiltä ongelmilta sekä sosiaalisen hoivatuotannon ja tukipalvelujen markkinoistaminen on jo lisännyt sairastavuutta ja kalliimpien palvelujen osuutta.

Nykykehityksen jatkuessa ei kohta olisi aprillipila, jos joku kaupunginhallitus järjestäisi portinvartijapäivystyksen teho-osaston ovelle. Säästäminen on käytännössä mahdollista vain perus- ja lähipalveluihin puuttumalla.

Tämä tosiasia on nykykehityksestä päätellen haluttu ymmärtää tahallisesti väärin: kiristysruuvin tiukentamiseksi siellä, missä sitä pitäisi tasapainon saavuttamiseksi löysentää ja hienosäätää parhaan hyötysuhteen saamiseksi. Kun kone yskii, ovat vaihtoehtojen kauppiaat valmiina.

Pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki arveli kolumnissaan 31.3., että julkinen sektori nähdään itsessään ongelmaksi ja ”alistutaan itsestään selvänä nykyiseen suunnittelemattomaan julkisen sektorin keventämiseen...” Valitettavasti se ei ole aina edes suunnittelematonta.

Yritysvetoiset ja kumppanuusideologiset vanhustenhoidon integrointi- ja koordinointijärjestelmät lupaavat – ja pirstaleisessa järjestelmässä todella tuottavat – säästöjä kunnan sosiaali- ja terveysbudjetille, mutta eivät ota huomioon yhteiskunnan kokonaisuutta.

Kiivaasti käyvän kuntauudistus- ja palvelurakennekeskustelun soisi laajenevan nykyhetken ja kuntarajojen kahleista kohti kokonaisuuksia ja tulevaisuutta. Terveydenhoitolakikin jo edellyttää tulevaisuussuunnitelmaa.

Jonot ovat kokonaisuuden kannalta järjetöntä tuhlaavaisuutta. Niistä hyötyvät korkeintaan yksityiset jononpurkupalvelut. Eräässä kaupungissa palveluseteli lisäsi oleellisesti toimenpiteiden vaikeusastetta – laskutuksessa. Jonojen purkaminen voisi olla helpompaa, jos niitä ei tarvittaisi ainakaan oman toiminnan tarpeellisuuden osoittamiseksi ja lähitulevaisuuden turvaamiseksi.

Verosuunnittelun ja synergisten yritysjärjestelyjen kautta yhteiskunta maksaa toisella kädellä kalliisti sen, mitä kunnassa markkinoidaan ulkoistamalla säästämiseksi. Aran, RAYn, Sitran, elyn ym. tuet eivät vertailuissa heti näy.

Mahtanevatko päättäjät laskea edes verotulovaikutusta omankaan kunnan kannalta? Ansiotuloja siirtyy kunnallisverotuksesta pääomaverotukseen.

Lisäpotkua yrityksille tuo sosiaaliperusteisen kotiavun arvonlisäverottomuus ja kotitalousvähennys. Sairausvakuutus auttaa omalta osaltaan yksityisiä hoitokokonaisuuksia. Entä miten kunta selviytyy eläkevastuistaan, kun omaa henkilöstöä ei enää ole rahastoa kerryttämässä?

Yksityistävillä seteliratkaisuilla ja palvelukokonaisuuksien ulkoistamisella kunnat aliarvioivat oman henkilöstönsä osaamista. Silti kaikki osaajat eivät vielä ole sairaana tai palveluketjujen leivissä.

Jos järjen käyttö hyvän hyötysuhteen toimintakokonaisuuden kehittämiseksi sallittaisiin, voisi syöksykierre vielä olla oikaistavissa. Onko sellaista kuntaa? Halukkaita työntekijöitä voisi kohta olla jonoksi asti.

Kari Jokinen

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu