Himmenemätön sodan muisto

Talvisota syttyi 71 vuotta sitten, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen lähes kymmenkertaisella ylivoimalla. Sotaanlähtömääräyksen sai Saarijärvelläkin lähes tuhat miestä. Suojan kentälle sotaan lähtöä varten kokoontuneet eivät varmasti lähteneet soitellen sotaan, kun ei ollut tietoa matkan päämäärästä eikä siitä, kuka sieltä joskus palaa.

Isäni osallistui muun muassa Raatteen ja Suomussalmen taisteluihin. Raatteen tielle on pystytety vaikuttava muistomerkki: 105 kelloa, yksi joka sotapäivälle. Muistomerkkiä ympäröi kivipelto sodassa kaatuneiden muistolle.

Nykyisin tuntuu joskus, että valitetaan valittamisen ilosta. Tilanne oli toinen sota-aikaan, kun ei ollut runsaudenpulaa vaan todellinen pula. Pahinta oli jatkosodan aikaan. Ruuasta oli pulaa. Kotieläimet antoivat hyvän ruoan jatkeen niille, joilla elikoita oli. Vuosi 1942 oli vaikea. Aikuisten vanhoista vaatteista tehtiin lapsille uusia. Puukenkien pohjia tervattin.

Sota-aikaan tehtiin kotirintamalla arvokasta työtä, johon osallistuivat naiset, lapset ja myös vanhukset. Kaikkea mahdollista joutui tekemään, kuten osallistumaan mottitalkoisiin. Kansanhuollosta tuli kortti, mihin metsään oli mentävä tekemään propsia tai metrisiä halkoja.

Suuri kunnia ja kiitos teille sotiemme veteraanit! Muistakaamme myös heitä, jotka ovat antaneet kaikkensa maamme puolesta. Heitä, jotka sankarihaudoissa lepäävät, saamme muistaa itsenäisyyspäivänä sytyttämällä kynttilät haudoille. Veteraanin iltahuudon sanoin:

"Muistakaa, heille kallis ol maa. Kertokaa, lasten lapsille lauluin. Himmetä ei muistot koskaan saa."

ENSIO SAARELA veteraanin poika Saarijärvi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu