Turpeen energia kannattaa ottaa talteen

Kesäkuussa suomalainen Tiedeakatemia julkaisi jyrkän turvevastaisen kannanoton. Turve aiheuttaa kohtuuttoman paljon hiilidioksipäästöjä siitä saatavaan energiamäärään verrattuna.

Turpeen verotusta ollaan nostamassa. Europarlamentin ympäristö- että teollisuusvaliokunta ovat torjuneet turpeen uusiutuvana energiana. EU:lle turve ja kivihiili ovat ympäristön kannalta samanarvoisia, kertakäyttöisiä, hiilidioksidia päästäviä polttoaineita.

Vielä 1900-luvun lopussa käsityksemme oli, että suotalous - turveteollisuus mukaan lukien - on hiilitaseeltaan tasapainossa. 2000-luvun tieto on tylyn päinvastaisen. Ojitetut suomme ovat hiilidioksidin päästäjiä, eivät sitojia. Tuoreen laskelman mukaan turpeen lisääntyminen puolivuosisadalla 1950-2000 oli plus miinus nolla. Nyt luonnontilaiset suot sitovat hiiltä vain 0,4 miljoonaa tonnia, kun taas ojitetut suot päästävät 2,5 ja turveteollisuus voimaloineen samoin 2,5 miljoonaa tonnia vuodessa.

Tiedeakatemian vetämä siipi vaatii, että turveteollisuus pitää pysäyttää, koska se tuottaa hiilidioksidia. Samalla perusteella kaikkien ojitettujen suopeltojen ja -metsien käyttö pitäisi pysäyttää tukkimalla niiden ojat. Se taas palauttaisi meidät 1800-luvulle, suot alkuun ennen kuokkaa ja Jussia.

Turveteollisuuden siipi ehdottaa, että ojitettujen soiden energia otetaan talteen polttoturpeena. Ojikothan ovat kuluneet jo 1950-luvulta lähtien. Suo-Suomi on hiilidioksidin päästäjä joka tapauksessa. Ja ilmaston lämmetessä turve hajoaa ojikoilla entistä kiivaammin.

On kolmaskin tie. Siepataan polttoturpeen hiilidioksidi ja varastoidaan se maankamaraan. EU etsii jo paikkaa 10-12 tällaiselle koelaitokselle. Suomesta ehdolla on kivihiilellä käyvä Meri-Pori. Sen rinnalle voisimme ehdottaa isoa turvevoimalaa.

Uudesta tekniikasta on kolme hyötyjää. Talous hyötyy, koska turveteollisuutta voi jatkaa. Voimala hyötyy, koska sen ei tarvitse ostaa polttoturpeelle hiilidioksidin päästöoikeuksia. Ympäristö hyötyy, kun ojikoiden ja turveteollisuuden hiilidioksidi saadaan kuriin samassa paketissa.

Turveurakoitsijan ojittama ja muokkaama suonpohja on lopulta peltomaata. Siinä voi kasvaa tulevaisuuden uusiutuva energia: vaikkapa ruokohelpi sähkön ja kaukolämmön, energiapaju biodieselin tai ohra bioetanolin raaka-aineeksi. Silti Etelä-Suomen suonpohjat muuntunevat vehnämaiksi aina niin pitkälle pohjoiseen kuin vehnä lämmenneessä ilmastossa tuleentuu.

Ihmiskunnan ruoantuotanto on väkiluvun vääjäämättömän kasvun vuoksi sellaisessa vaiheessa, että lisää viljelymaata tullaan tarvitsemaan kaikkialla maailmassa. YK:n vuoden 2009 ruokakokous julisti, että vuoteen 2050 mennessä ihmiskunnan on tuotettava ruokaa 70 prosenttia enemmän kuin nyt.

Viljaa kasvavien maiden on lisättävä peltoalaansa pyöreästi puolella. Turvetuotannon raivaamat suopohjat ovat näitä sukupolven päästä tarvittavia lisäpeltoja.

Vaikka turvetta on 2000-luvun alussa vastustettu harvinaisen jyrkästi, se kannattaa edelleen hyväksyä kotimaiseksi energiaksi. Turvevoimaan on vain kytkettävä 2000-luvun keksintö, hiilidioksidin sieppaus ja varastointi. Näin Suomen talous voi jatkossakin hyötyä kotimaisesta lämmöstä, sähköstä ja dieselistä.

VELI POHJONEN maat.metsät.tri Helsingin yliopiston dosentti energiapuu- ja turvetuotannon professori Joensuun yliopistossa 1990-1999

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.