Melkein samaa mieltä

Keskustelu pakkoruotsista on asia, jonka vatvominen alkaa jo kyllästyttää. Mutta toisaalta on varmaan hyvä antaa keskustelun velloa, sillä asia koskee kaikkia suomalaisia ja osalle meistä siihen liittyy tunneperäisiäkin asioita. Niistä on syytä päästä. Professori Raimo Salokankaan mielipiteiden (Ksml 18.6.) johdosta kannan korteni kekoon.

Olen kirjoittajan kanssa periaatteessa samaa mieltä useimmista asioista otsikkoa (Ruotsin taidosta on iloa ja hyötyä) myöten. Ainoa asia, mistä olen ehdottomasti eri mieltä, on sana pakko. Eikä Salokangas sitä sanaa onneksi käyttänytkään. Ei ruotsi mihinkään kouluista häviäisi, vaikka se tulisi vapaaehtoiseksi.

Kuten opetusministeri Henna Virkkunen sanoi, se olisi todella suuri asia ja se vaikuttaisi tosi hitaasti. Opetustunnit vähenisivät alkuun jonkin verran, mutta innostus kieltä kohtaan voisi pakon poistuttua jopa hieman lisääntyä. Onhan läntinen naapurimme meille ensiarvoisen rakas ja tärkeä. En kuitenkaan jaksa ymmärtää, miksi kaikkien suomalaislasten pitäisi pakolla päntätä vuosikausia kieltä, jota eivät käytännössä tule tarvitsemaan. Lapsia on oppimiskyvyltään niin erilaisia. Ymmärrän hyvin, että ruotsi tuntuu kovin monista ahdistavalta. Ja se vie tunteja heille ehkä paremmin sopivilta aineilta.

Muuan asia nousee esiin Salokankaan ja joidenkuiden muidenkin pakkoruotsia kannattavien kirjoituksissa on tietty akateemisuus, yhteinen historia yms. Supisuomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä on vielä tänäkin päivänä kitkaa, josta suomeksi sanottuna ei voi käyttää muuta sanaa kuin kateus joidenkin "etuoikeuksien" vuoksi. Uskon, että pakkoruotsin poistaminen vähentäisi omalta osaltaan negatiivisia tunteita. Jos löytyy muita asioita, jotka hiertävät, ne pitäisi keskustella, selvittää ja sitten tyynesti jättää historiantutkimuksen huomaan (mm. suomenruotsalaisten osallistuminen karjalaisten asutustoimintaan viime sotien jälkeen, josta vieläkään ei voi avoimesti puhua leimautumatta joksikin).

Pakkoruotsin poistamisesta keskusteleminen ei ole populismia, vaikka voivathan jotkut sen perusteella poliittisia irtopisteitä kerätäkin. Ei kuitenkaan opetusministeri Henna Virkkunen. Kiitos siitä hänelle.

PIRKKO AUDEJEV-OJANEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu