Mediamaksu ulosoton uhalla?

Nykyisin television omistavat ovat velvolliset maksamaan noin 230 euron vuotuisen tv-maksun. Radio on ollut maksuton palvelu jo kymmeniä vuosia. Nettiyhteydestä menee erillinen maksu operaattorille, mutta sen palvelut muutoin ovat maksuttomia. Parhaillaan pohditaan uutta rahoitusmallia Yleisradiolle.

Poliitikoista koostunut ns. Lintilän toimikunta ehdotti kaikille kotitalouksille pakollista vajaan 200 euron vuotuista mediamaksua. Ehdotus merkitsisi äärimmillään sitä, että esimerkiksi eläkeläinen, jolla ei ole televisiota eikä nettiä, joutuisi maksamaan maksun, joka veisi jopa kolmanneksen kuukauden eläkkeestä. Ellei hän sitä maksaisi, ulosottomies perisi maksun kysymättä, onko televisiota vai ei. Eläkeläinen saattaisi joutua tinkimään ruuasta tai lääkkeistä kuten moni jo nyt muutoinkin tekee.

Kaikille pakollista mediamaksua runnovat ovat ehdottaneet, että maksu otettaisiin huomioon toimeentulotuessa. Lapsiperhe, työtön, opiskelija tai eläkeläinen, joka koskaan ei ole toimeentulotukea hakenut, joutuisi kunnan sosiaalitoimiston asiakkaaksi. Tällainen ehdotus on kohtuuton ja koetaan nöyryyttäväksi.

Pakollinen mediamaksu ei ole oikeudenmukainen yhdellekään kotitaloudelle, jossa ei ole televisiota. Eri syistä tällaisia perheitä on kymmeniätuhansia. Ei ole oikein periä näiltä maksua, jolle he eivät saa vastinetta. Jotkut katsovat televisiota maksamatta tv-maksua, mutta on väärin rangaista näiden rikoksesta pakkomaksulla niitä rehellisiä, joilla ei ole televisiota.

Selkein malli Ylen rahoittamiseksi olisi suora valtion budjettirahoitus. Tällöin rahoitus tapahtuisi progressiivisella valtionverolla, jota pienituloisimmat eivät joudu maksamaan. Se on oikeudenmukaisempi tapa kuin tasamaksuna kaikilta perittävä mediamaksu.

Hallinnollisesti budjettirahoitus on yksinkertainen ja edullinen, vain yksi tilisiirto valtion kassasta Ylelle. Mediamaksun perintä posti-, pankki- ja ulosottokuluineen vaatii paljon työtä. Kaikki kompensaatiomallit ovat byrokraattisia ja kalliita.

Mitään uutta poliittista kytkentää budjettirahoitus ei synnyttäisi. Nytkin Yle on poliitikkojen käsissä. Eduskunta säätää hallituksen esityksestä Yleisradiosta erityislailla, puoluepoliittinen hallintoneuvosto valvoo ja johtaa yhtiötä ja valtioneuvosto määrää tv-maksun suuruuden. Budjettimäärärahan suuruuden päättäisi koko eduskunta, ei valtioneuvosto. Sellaista eduskuntaa ei tule, joka ajaisi Ylen alas - ja jos tulisi, se olisi sillä hetkellä kansan valitseman eduskunnan tahto ja päätös punnittaisiin vaaleissa.

Ehdotetun kaltaista kaikille pakollista mediamaksua on vaikea hyväksyä. Parempi vaihtoehto pitää löytyä.

TOIMI KANKAANNIEMI kansanedustaja, kd Uurainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu