Realismia tavoitteisiin

Asetamme tavoitteita itsellemme, ja monet joutuvat asettamaan niitä myös muille. Jonkin verran tavoitteiden parissa puuhastelemaan joutuneena olen päätynyt ajatteluun, että jos asetettuun tavoitteeseen pääsee ilman ponnistelua, se ei ollut tavoite lainkaan, mutta toisaalta jos tavoite on käytettävissä oleviin resursseihin verrattuna ylimitoitettu, kuten taannoin asetettu 12 mitalin tavoite, se ei auta parhaisiin suorituksiin, vaan pikemminkin lamauttaa. Toivottavasti talvikisajoukkueen yleisiä ajatuksia ei sentään kuvastellut erään hiihtäjän toteamus maaliin päästyä, että se oli toivotonta taistelua koko matka? Jos siltä tuntui, niin sitähän se oli. Paljon oli hyviä suorituksia, mutta oliko asetettu tavoite realistinen?

Nyt mietitään, mikä olisi realistinen ja saavutettavissa oleva normaalin työuran pituus, tavoitettavissa oleva eläkkeelle siirtymisikä? EK:n edustaja näytti heittävän esille ajatuksen, ettei eläkkeelle pitäisi päästä alle 40 vuoden työrupeamaa. Joku nimettömänä esiintynyt opettaja kirjoitti, että opettajien ja muiden korkeasti koulutettujen on aivan mahdotonta tehdä 40 vuoden uraa, kun työhön kiinni pääsee opintojen vuoksi niin myöhään. Näin onkin, ellei tavoitteen saavuttamisen tueksi kepin ohella aseteta myös porkkanoita.

Helmikuun alussa tavoittelin viime syksynä väitellyttä tekniikan tohtoria onnitellakseni häntä 30-vuotispäivän johdosta. Jos hänen ja kaltaistensa kohdalla työajaksi liitettäisiin yhteen opiskeluaikaiset kesätyöt, asevelvollisuuden tai vastaavan yhteiskuntapalvelun suorittaminen, sekä soveltuvasta osin tohtorikoulutuksen ohella tapahtunut assistentuuri yliopistossaan, ei 40 työvuoden saavuttaminen liene aivan mahdottomuus, kun ja jos työtehtävä löytyi väitöksen jälkeen välittömästi.

Jjoskus 1960-luvulla ministeri JohannesVirolainen puhui odotettavissa olevasta työvoimapulasta. Sama uhka on jällleen noussut julkisuuteen, ja sama asia nyt pontimena eläkeiän korottamispyrkimyksissä.

Näyttääkin siltä, että opintiellä oppineita Suomessa on suuria, mutta työvoimapula tullee näkymään erityisesti palvelualojen valitettavan heikosti palkatuissa käytännön tehtävissä. He pääsevät työhön käsiksi yleensä nuorempina, mutta työssä jaksamiseksi tarvittaisiin myös heille eläkeiän korotuskepin asemesta porkkanoita ylöspäin reivatun palkkauksen ohella toivoa kohtuullisesta eläkkeestä. Se tapahtuisi oikeudenmukaisimmin siten, että kun meillä eläkeoikeuden peruskertymä on noin 1,5 prosenttia palkasta, se 25 työvuoden jälkeen kohoaisi 1,9 prosentiksi ja 35 työvuoden jälkeen ns. superkertymäksi, 4,5 prosentiksi ja näin eläkkeelle voisi siirtyä 40 vuoden työuran jälkeen. Sen laatuisissa tehtävissä tulee helposti katkoja, joten kaikki pätkätyöt sekä asevelvollisuusajat olisi otettava kokonaistyöaikana huomioon. 40 vuoden tavoite ei näin ollen olisi aivan mahdottomuus, mutta hyvää terveyttä ja tuuria se kyllä sinnikkään yrittämisen ohella vaatisi.

YRJÖ JAATINEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu