Peruselintarvikkeiden kotimaisuus säilytettävä

Ensin saimme lukea lehdestä, että maamme kansantalous on edellisen kerran sukeltanut yhtä rajusti vuonna 1918. Bruttokansantuote supistui viime vuonna 7,8 prosenttia. Samaan saumaan tuli ahtaajien lakko, joka lamauttaa pysäyttämällä viennin muun muassa metsäteollisuuden toiminnan rapauttaen alan tulevaisuuden näkymät ja vaarassa on että joiltakin osin pysyvästi.

Ulkomaisilla kilpailijoilla on tuhannen taalan paikka iskeä. He käyttävät etsikkoaikansa, jonka jälkeen epäluotettavat tavarantoimittajat älkööt vaivautuko.

Seuraavaksi Suomen suurin osuuskauppa aikoi siirtää maidonhankintansa täysin ruotsalais-tanskalaisvetoisen Arla Ingmanin tuotteisiin. Se olisi merkinnyt 25 miljoonan litran menetystä kotimaiselle Valion maitosektorille.

Tässä yhtälössä on suurimpana hyötyjänä kauppaketju. Sen seurauksena kotimaisen omavaraisuuden turvaaminenkin alkaa himmentyä. Uskotaan nykyteknologiaan ja -logistiikkaan sekä pikkuhiljaa tuudittaudutaan siihen, ettei olekaan niin suurta väliä, missä on ruokahuoltomme alkukoti.

Saanti on turvattu. Se on kaupalle helppoa. Siellä kyllä pidetään aina huoli oman siivun paksuudesta. Siihen pystytään, olipa tuotteen alkuperämaa missä hyvänsä.

Suomalaiset tuottajat ovat tähänkin asti olleet tiukoilla, sillä luonto määrää suurimmat rajat. Tuotantoon liittyvien menojen kokonaiskulukäyrä on nouseva. Tuottajahinnan lasku merkitsee kuoliniskua enenevälle tilamäärälle.

Kaikkien on pidettävä kirkkaana mielessään, että ennen kuin yksikään litra maitoa päätyy purkkiin, on sitä tuottavan lehmän oltava terveenä elämänkierrossa vähintään kaksi vuotta yhdeksän kuukautta.

Jos syntynyt jälkeläinen menee lihantuotantoon, kuluu reilu puolitoista vuotta, ennen kuin lihamestari sen osalta teroittaa puukkoaan.

Mitä alemmaksi ruokaomavaraisuus laskee ja mitä pienemmäksi alkutuotannon eläinaineksen määrä laskee, sen hitaammin - jos koskaan, se pystyy nousemaan.

Kysyn, onko suomalaisilla kuluttajilla varaa lipua ulkoisen tuonnin armoille?

Mitä teemme, kun meillä ei ole tuottavaa vientiteollisuutta, eikä elintarvikeomavaraisuutta?

Onko myöskään suomalaisten vientiteollisuuden toimitusten luotettavuuteen epäsuotuisasti vaikuttaviin lakkoihin varaa?

Voin ennustaa, että kauppa se on aina, joka kannattaa. En tosin tiedä, riittääkö ulkoistetussa Suomessa enää maksavia asiakkaita

Toimivaa yhteiskuntaa eikä myöskään työtä ole ilman omavaraista ruokahuoltoa.

Vetoan jokaiseen: muistakaa aito kotimaisuus, kun täytätte kauppakassianne!

Se on meidän jokaisen etu.

ANJA MATILAINEN Hankasalmi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.