Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Nyt kun lunta riittää ja ladut on loistokunnossa niin luulisi, että hiihtäminen on mukavaa ja kaikki ladulla lykkivät olisivat hymyileviä, hiihdosta ja raikkaasta luonnosta nauttivia.

Näin ei kuitenkaan ole, sillä vähintään puolet sivakoivista menee verenmaku suussa ja ilme naamalla on sen suuntainen, että pelottaisi, jos vähänkin arempi olisi.

Eihän näin suuri osuus hiihtäjistä voi kilpahiihtoa harjoittelevia olla? Heidän on tietenkin mentävä kovaa, ettei seuraavissa olympialaisissa menestys olisi yhtä surkeaa kuten nyt päättyneissä. Lisäksi uskoisin, että tosissaan hiihtoa kilpaa harjoittelevat ovat vaativammissa maastoissa kuin kuntokympilla tai Killerin lenkillä.

Mikä saa ihmiset ottamaan niin hienon harrastuksen liian tosissaan, että koko idea rentouttavasta hiihtolenkistä muuttuu ylisuorittavaksi puurtamiseksi ja pois lähtiessä on paha olo eikä ihanan rento ja letkeä olotila? Voiko olla, että liian tiukalle vedetty työelämä kiristää "pipon" niin tiukalle, että vapaa-aikanakin pitää olla ainakin kolme metriä nopeampi kuin viereisellä ladulla hiihtävä?

Onko sitten ihme, jos monellakin työpaikalla ihmissuhteet ovat kireitä, tiuskitaan toisille mitättömistä asioista ja murjotetaan omassa kopperossa, sen sijaan että oltaisiin iloisia ja toisia kannustavia kavereita keskenään?

Myös toisten huomioiminen ladulla on heikentynyt ja ainoastaan oma esteetön ryntäys on tärkeää monelle nykyiselle hiihtäjälle.

Helposti näyttää unohtuvan, että siellä hiihtää nuoret sekä vanhat samanlailla, kuten Vesivehmaan jenkassa ennenvanhaan.

Ei kahdeksankymppinen vaari tai mummo mene samaa tahtia kuin parikolmekymppinen hiihtäjä.

Keskikaistaa sutkuttavat synkkäilmeiset hiihtäjät suihkivat suksen kärjillä ja sauvoilla niin, että pertsan pukkijat ovat väliin henkensä kaupalla.

Hengissä vielä ollaan onneksi selvitty, mutta kiva olisi nähdä enemmän aurinkoisin ilmein ja hiljakseen hiihdosta nauttivia meniöitä noilla loistavilla keväthangilla.

Yhteispelillä se laduilla sujuu kuten tien päälläkin. Niin uskon.

RAIMO A. A. NIININEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu