Onko olympiakulta sattumaa?

Vancouverin kisat ovat ohi ja haavojen nuoleminen meneillään. Virheiden, syiden ja syyllisten selvitys on käynnissä. Luonnollisesti olympiakomitean ja seuratason näkökulma asiaan on erilainen.

Huippu-urheilulle valmennusrahaa jakavien pohdinta kohdistuu urheilijaan, valmentajaan ja heidän tekemisiin. Menikö ajoitus pieleen ja tehtiinkö vääriä asioita? Oliko määriä likaa ja laatu huonoa? Ajatukset ovat hiihtolajeissa miesten ja naisten osalta 2-3 huippuhiihtäjässä.

Seuratasolla taas mietitään, miksi huippu on niin kapea. Miksi huipulle tähtäävien nuorten määrä vähenee ja vähenee? Tämä ongelma on helppo sivuuttaa, koska näinhän tapahtuu Norjassakin.

Jos rahaa ei ole, on yksinkertaisesti lisättävä järjen käyttöä.

Avainkysymys on, haluammeko olympiamenestystä ja/vai menestystä maailman cupissa 2-3 urheilijalle.

Jos urheilujohtomme valitsisi kansalaisten mielipiteen mukaan olympiamenestyksen, seuraavaksi pitää löytyä vastaus kahteen kysymykseen:

1. Miten on mahdollista, että 3 000 asukkaan kunnissa toimivat Alavieskan Viri, Perhon Kiri ja monet muut maaseudun pikkuseurat ovat vuosikymmeniä kasvattaneet huippu-urheilijoita yksilölajeissa kansainvälisille kilpakentille?

2. Miksi pienen, maaseudulla toimivan urheiluseuran vaikein asia tällä hetkellä on löytää puheenjohtaja ja sihteeri? Tässä Jyväskylän yliopistolle kapea-alainen, vähäpätöinen, mutta arvokasta tietoa vääristymisistä antava tutkimusaihe.

Nuoret kaikkialla Suomessa ovat yhtä hyviä kehittymään kansainväliselle huipulle. Seuratason tehtävä on löytää ne lahjakkuudet, jotka haluavat harjoitella ja voittaa. Huippuvalmennusta ja sen rahoitusta pikku seurat eivät pysty hoitamaan. Se kuuluu kansalliselle tasolle.

Jos seurojen ongelmat nähdään ja halutaan ratkaista, seurat voivat kasvattaa nuoria urheilijoita huippuvalmennusta varten. Toinen ja toisten asia on viedä asia sen jälkeen päätökseen.

Kaikilla tasoilla on oma tehtävänsä, kaikkia tarvitaan ja kaikkien työpanosta pitäisi käyttää, jotta löydetään lahjakkuudet, joilla on voittamisen palo. Tarvitaan uutta ajattelua, uskoa tekemiseen ja resurssien uusjakoa. Puun kasvussakin juurilla on ratkaisevan tärkeä tehtävä.

Jos seuratoiminnan tehtävää lahjakkuuksien etsinnässä ei arvosteta, tueta ja tehdä mielekkääksi, monesta urheiluseurasta tulevat edelleenkin puuttumaan puheenjohtaja, ohjaajat, valmentajat ja muut avaintoimijat. Tulevan olympiamenestyksen kannalta seurojen tila on hengetön. Se voidaan sytyttää uuteen liekkiin tai antaa sammua lopullisesti. Olympiamenestyksen sattumanvaraisuudesta on mahdollista päästä todennäköisyyteen.

PEKKA LINDHOLM Perho

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu