Sotimalla ei saada rauhaa Afganistaniin

Istun ulkoasiainvaliokunnassa, joka pohtii parhaillaan valtioneuvoston ja presidentin yksimielisesti esittämää lisäjoukkojen lähettämistä levottomaan Afganistaniin osana ISAF-operaatiota, jossa Suomi on ollut mukana alusta alkaen. Päätös ei missään nimessä tule olemaan helppo, sillä turvallisuustilanne maassa jatkuu vaikeana.

Lontoon ministerikokous kuitenkin osoitti, että kansainvälinen yhteisö ja Afganistan itse ovat edelleen vahvasti sitoutuneita muutoksen aikaansaamiseen.

Kansainvälinen yhteisö edellyttää, että kehityksen suunnan tulee muuttua olennaisesti parin vuoden aikana ja afgaanihallituksen pitää ottaa enemmän vastuuta maansa kehittämisestä sekä puuttua päättäväisesti muun muassa korruptioon ja huumetalouteen. Turvallisuusvastuuta tulee siirtää asteittain maan armeijalle ja poliisille mutta tavoitteiden on kuitenkin oltava realistisia.

Afganistanin vakauttaminen vaati edelleenkin sotilaallisia ponnisteluja Talebanin ja muiden kapinaliikkeiden heikentämiseksi, jotta neuvotteluhalukkuus lisääntyisi. Presidentti Hamid Karzain hallinto on jo pyrkinyt hakemaan neuvottelukosketusta Taleban-liikkeen maltillisempien osien kanssa ja alemman tason taistelijoiden integrointia yhteiskuntaan yritetään edistää muun muassa uuden rahaston avulla.

Kyse on kuitenkin erittäin vaikeasta prosessista, kun ottaa huomioon Taleban-liikkeen ideologian. On joka tapauksessa selvää, ettei puhtaasti sotilaallista ratkaisua Afganistanin ongelmiin ole.

Siihen tähdätään, että kansainvälisiä joukkoja voitaisiin ryhtyä kotiuttamaan muutaman vuoden kuluessa. Realistista on kuitenkin samalla varautua siihen, että siviilikriisinhallinta ja kehitysyhteistyö jatkuvat Afganistanissa pitkään, ehkä jopa vuosikymmeniä. Maan kehitystä ja afgaanihallinnon toimia pitää kuitenkin koko ajan seurata erittäin tarkasti.

Afganistanin oloissa on enemmän kuin mahdollista, että vastoinkäymisiä, jopa kuolonuhreja voi tulla. Siksi olisi helppo vaatia suomalaisjoukkoja vetäytymään maasta.

Kansainvälisen yhteisön nopeasta vetäytymisestä seuraisi kuitenkin mitä todennäköisimmin anarkia ja Taleban-hallinnon valtaan paluu Afganistanissa. Tällä olisi maailmanlaajuisestikin vakavia seurauksia. Ne liittyisivät terrorismin lisääntymiseen, alueellisen vakauden järkkymiseen ja talebanin vaikutuksen kasvamiseen ydinasevaltio Pakistanissa. Se olisi jo paljon Afganistanin tilannetta vaarallisempi uhkakuva koko maailmalle.

Pidän hyvin perusteltuna sitä, että Suomi keskittää myös kehitysyhteistyö- ja siviilikriisinhallinta toimintojaan Pohjois- Afganistaniin alueelle, jossa suomalaiset rauhanturvaajat toimivat. Näin eri toimintamuodot täydentävät toisiaan.

AILA PALONIEMI kansanedustaja ( kesk) ulkoasiainvaliokunnan jäsen Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.