Gallen-Kallela-kiista kypsytti

Konginkankaan kirjan uusittu laitos ilmestyi äskettäin, mutta jatko-osaltaan sensuroituna. Äänekosken historiatoimikunnan lajissaan harvinainen ja farssimaisia piirteitä saanut ennakkosensurointi koski taiteilija Akseli Gallénin vierailua kevättalvella 1906. Kiistan kypsyttämän kunnallisneuvos Otto Minkkinen haastattelu (Ksml 26.2.) vaatii korjauksia.

Historiatoimikunnan tehtäviin kuuluu ohjata ja valvoa paikallishistorian kirjoittamista. Äänekoskella toimikunta ei tyytynyt tähän vaan ryhtyi ohjastamaan - suorastaan valjastamaan - kirjoittajia tarjoten oppaaksi muun muassa Onni Okkosen runsaasti virheitä ja epätäsmällisyyksiä sisältävän Gallen-Kallela-elämäkerran. Ala-Keiteleen alueen kartografiaa tuntematon Okkonenhan kutsuu Gallénin Suolahteen keskittyvää vierailua 1906 virheellisesti "toiseksi Konginkankaan retkeksi".

Kirjoittajien keskinäisen työnjaon perusteella Gallén-osuus lankesi minulle. Tiesin aiheen modernin käsittelyn olevan konginkankaalaisille toimikunnan jäsenille ylitsepääsemätön koettelemus. Siksi tyydyin vain siihen yleiseen toteamukseen, että Gallénin vierailua esittelevissä tietolähteissä esiintyy paikannusten suhteen epätäsmällisyyttä ja epäselvyyttä, mikä on kiistämätön fakta.

Sihteerin, museonjohtaja Pekka Soinisen antaessa sivustatukea saatiin koko toimikunta - ja vihdoin Äänekosken kaupunginhallituskin - päättämään tekstini poistamisesta. Sensurointia ei perusteltu. Tuulesta temmatut tendenssimäiset perustelut löytyvät vasta Pekka Soinisen kaupunginhallitukselle laatimasta taustatekstistä.

Tekstiini tutustunut Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén hämmästeli Minkkisen väitettä, että kirjoitukseni olisi muka Suolahden historiaa. Hän totesi sensuroidun tekstin olevan aivan neutraalia ja hyväksyttävää. En olisi voinut vastoin parempaa tietoani korostaa enkä korottaa Konginkangasta, kuten Minkkinen vanhasta muistista olisi halunnut. Merkittävämpiäkin kansallisia myyttejä on jouduttu purkamaan.

Päinvastoin kuin Minkkinen väittää, kirjoitin Gallénin käyneen Suolahdesta Konginkankaalla. Käynnistä on ohutta muistitietoa, mutta käynnin taiteellisesta puolesta ei juuri ole luotettavia lähteitä.

Gallen-Kallela paikansi töitään varsin suurpiirteisesti, kuten Janne Gallen-Kallela-Sirén totesi. Signeeraukset ovat joskus myöhäsyntyisiä. Kallela-kirja on vuonna 1923 muistista saneltu. Sama aihe esiintyy useina toisintoinakin (Ilvesluola). Monissa taiteilijaa koskevissa elämäkerroissa paikannukset osoittavat selvää asiantuntemattomuutta. Muistelijat sekoittavat usein kesän 1904 ja kevään 1906 vierailut.

Jos tekstini olisi myötäillyt Konginkankaan kyläsuunnitelmaa (2009, sivu 12), niin olisin toki välttänyt sensuurin. Mutta maalauksia Ilvesluola ja Hiiltynyt (Palanut) on turha yrittää kritiikittä konginkankaalaistuttaa, kuten kyläsuunnitelma Okkoseen nojaten tekee.

Tutkimuseettisistä syistä johtuen vetäydyin kirjoittajan vastuusta, eikä kirjassa nimeäni kirjoittajana esiinny. Tyhjä kohta Gallén-osiossa on muistuttamassa perusteettomasta ennakkosensuurista.

Konginkankaalaiselle yleisölle historiatoimikunta on tehnyt julman karhunpalveluksen. Mutta historia osoittaa, että sensuurin ote ei missään ole ollut ikuinen, vaan se on aina aikanaan kirvonnut.

JORMA HEISKANEN jatko-osan assistentti Suolahti

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.