Ikivanha viisaus: kun takaat, niin maksat

Kun esimerkiksi veden varaan joutunutta elvytetään, työtä jatketaan tunteja vielä sen jälkeen kun toivo uhrin toipumisesta on menetetty. Samaan suuntaan voi elvyttäminen jatkua myös taantuman ja tehokkaiden palkkataistelujen ansiosta upoksiin painuneen yrityksen kohdalla. Tekohengityksenä pumpataan uppoavan suoneen veronmaksajien euroja.

Talousviisaat ovat jo kauan hirvitelleet elvytystoimista aiheutuvaa valtion velkaantumista. Velkaa on otettu rajusti, mutta onhan entisiä samanaikaisesti maksettu myös pois.

Tilastokatsausten mukaan valtion velkataakka oli lokakuussa 2008 varsin maltillisesti 49,548 miljardia ja kasvoi siitä viime vuoden lokakuuhun mennessä hieman alle 14 miljardilla. Tilastokatsaus ilmestyy vain neljästi vuodessa, enkä ole ollut kyllin utelias etsiäkseni tuoreempaa tietoja. Ilmeisesti veronmaksajien piikkiin on vuoden viimeisinä kuukausina ja tämän vuoden alussa tullut lisää kannettavaa.

Talousviisaiden en ole kuitenkaan havainnut huolestuneen valtion elvytystoimiin liittyvän takauskannan kasvamisesta. Tilastokatsauksen mukaan kulloinkin voimassaoleva takauskanta on aikaisempina vuosina liikkunut 12-13 miljardin paikkeilla.

Takausten perusteella on jouduttu vuosittain noin 40 miljoonan euron maksuihin, joista jälkiperinnässä on vuosittain saatu takaisin noin 13-14 miljoonaa, mutta kun takauksia annettaessa niistä peritään palkkioita ja provisiota, toiminta on ollut veronmaksajille edullista.

Vuonna 2007 takauskorvaukset nousivat jo 64,8 miljoonaan, vuonna 2008 maksettiin takausten velvoitteina 90 miljoonaa ja viime vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana 103,3 miljoonaa. Samalla voimassa oleva takauskanta oli kohonnut 18,760 miljardiksi.

Kun on pakko elvyttää, niin on elvytettävä, ja takaussitoumuksen antaminen tuntuu helpommalta kuin riihikuivan rahan. Mutta tuntuuko se liiankin helpolta? Kaikki upoksiin joutuneet eivät valitettavasti elvyttämälläkään elvy.

1990-luvun alun lamassa tehtiin se virhe, ettei elvytetty. Jos jonkun asiat eivät olleet kunnossa, pantiin saatavat kylmästi veromaksajien piikkiin. Siinä kaatui moni sellainenkin, joka olisi pienellä pitkämielisyydellä elpynyt.

Veronmaksajien piikkiin väitettiin kertyneen maksettavaa runsas 50 miljardia. Todetaanko tämän elvytyskauden loppulaskua kasattaessa lopullisen piikin summa suuremmaksi vaiko pienemmäksi?

Veronmaksajien valtuuttamien edustajien, ja heidän edelleen valtuuttamien toivoisi vielä nykyaikanakin muistavan ikivanhat viisaudet, että velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Ja että joka ottaa taatakseen, ottaa myös maksettavakseen. Helpon edun saamiseksi saatetaan esitellä koristeltuja ja ylioptimistisia suunnitelmia.

YRJÖ JAATINEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.