Kirjan tulevaisuutta kannattaa pohtia

Vuonna 1983 pidettiin Joensuussa asiantuntijaseminaari aiheesta "Miten kirjan käy". Vain hieman tekstiä korjailemalla ja termejä modernisoimalla seminaariraportti on pätevää tekstiä tänäkin päivänä. Painetusta aineistosta sähköiseen siirtyminen ei ole ollut niin nopeaa kuin yli puoli vuosisataa sitten uskottiin.

Tutkimuskirjallisuudessa kehitys on ollut nopeampaa kuin muissa aineistoryhmissä. Eri tyyppiset hakuteokset ja tieteelliset kausijulkaisut alkavat kaikilla aloilla olla pääosin verkossa.

Tutkimuksen kannalta tämä on hyvä asia. Tiedon saanti on nopeaa, helppoa ja halpaa. Mutta uhkatekijöitä on. Pitkäaikaissäilytysongelmat ovat edelleen ratkaisematta.

Tilapäisratkaisu on "migraation tie". Aineisto tallennetaan uudelleen aina kun systeemit ja koneet muuttuvat. Hyvä puoli on, ettei kirjastoista tule kone- ja ohjelmistomuseoita. Tästä uhkakuvasta keskusteltiin vielä 1970-luvulla. Negatiivista on myös netissä olevan tiedon tulva ja sen jäsentymättömyys. Kirjasto- ja tietopalveluihmisillä riittää töitä paitsi tiedon organisoinnissa myös opetus- ja neuvontatyössä.

Jatkossa uhattuna on varsinkin meille suomalaisille tärkeä periaate "tieto kuuluu kaikille". Huomattava osa verkossa olevista tieteellisistä aikakauslehdistä ja tutkimuskirjallisuudesta on suurten kansainvälisten kaupallisten kustantajien hallussa. Se ei ole halpaa, vaikka se käyttäjille vielä siltä näyttääkin. Pari esimerkkiä: Tutkija etsii netistä vähän vanhempaa lehteä, joka vielä äsken oli verkossa. Sitä ei löytynyt, koska se on siirretty arkistoon. Ja sinne pääsy on sitten oma prosessinsa, joka taas maksaa erikseen.

Toinen toivottavasti vähän harvinaisempi esimerkki koskee sähköisiä kurssikirjoja. Tentti on kohta edessä eikä sähköistä kirjaa enää löydy netistä, vaikka kirjaston luettelon mukaan sen pitäisi olla. Kustantaja on poistanut sen eikä tietoa asiasta ole saapunut edes kirjastoon. Painetusta kirjasta on turha haaveilla, koska varausjonot ovat pitkät.

Lopuksi hätähuuto painetun kauno-, lasten- ja kansantajuisen tietokirjallisuuden puolesta. Suomalaiset ovat lukijakansaa ja painettuihin kirjoihin liittyy paljon tunne- ym. arvoja. Enkä tarkoita pelkästään sanomalehti/aamukahvi tapausta. Kulttuurin muutos ei tapahdu sukupolven eikä kahden aikana. Julkaisumuotojen funktiokin on usein erilainen. Tästä esimerkki. Lapsi - n. 2v. - istuu mummun kanssa sohvalla. Mummu katsoo televisiosta Kotikatua ja lapsi tietokoneelta Barbapapaa keskittyneesti tuijottaen. Molemmat voivat rauhassa paneutua omaan harrastukseensa. Pian pari istuu lastenhuoneen sohvalla ja "lukee" yhdessä painettua kirjaa. Syntyy vakava kielitieteellinen keskustelu mikä ero on pinkillä ja vaaleanpunaisella. Tämä on lämminhenkinen vuorovaikutustilanne.

PIRKKO AUDEJEV-OJANEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu