Tuomiokapituli evakossa Korpilahdella

Talvisodan loppuvaiheessa helmikuun lopulla 1940 alettiin evakuoida myös Lappeenrannan seutua ja jo sodan syttyessä Karjalan pääkaupungista lännemmäksi siirretty Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli joutui etsimään taas uutta sijaintipaikkaa. Se löytyi maaliskuun alussa Korpilahdelta, jonne piispan läheisin työtoveri asessori Lauri Helle oli joutunut perustamaan seurakuntansa väliaikaisen evakkoviraston. Kun toisenkin tuomiokapitulin jäsenen seurakunta oli määrätty Keski-Suomeen, katsoi piispa parhaimmaksi siirtää tuomiokapitulivirastonsa Korpilahden kirkkoherranpappilaan. Mikkelissä sotapalveluksessa olevaa notaaria pyydettiin toimittamaan seitsemän lukittua laatikkoa käsittävä arkisto Korpilahdelle Mikkelin kaupunkiseurakunnan siunauskappelin tiloista, jonne arkisto oli etukäteen kuljetettu. Hiippakuntahallituksen toimintakyky oli nyt varmistettu.

Korpilahden evakkovaiheessa tuomiokapituli piti kaksi istuntoa, joissa käsiteltiin lähinnä evakkopapiston palkkaus- ja virkamääräyksiä sekä evakkoseurakunnista tulleita anomuksia. Vaikeimpia tehtäviä piispalle oli hoitaa hiippakunnan kirjoihin kuuluneiden sotilaspastoreiden kaatumisesta ja haavoittumisesta aiheutuneet huoltotoimet.

Korpilahden aikaan sisältyi myös draaman aineksia. Saatuaan tiedon 12.3.1940 rauhasta lähtivät asessori Helle, tuomiokapitulin sihteeri Pauli Piispanen ja tuomiokapitulinnotaari Keijo Vahermo kuorma-autolla Viipuriin noutamaan piispan ja tuomiokapitulin siirtämättä jäänyttä arkistoa ja kirjastoa Suomen puolelle.

Maaliskuun 14. päivän aamuna matkaseurue oli saapunut Viipurin linnan juurelle. Venäläiset olivat jo tulleet kaupunkiin, "joka paloi ja josta tankkien ulvahtelujen ohella kuului miinojen paukahteluja ja jonne meno autolla oli mahdotonta tilapäisen ponttoonisillan jouduttua epäkuntoon". Matkalaisten oli palattava tyhjin toimin takaisin Korpilahdelle. Mukaan saamatta jäivät muun muassa piispan käsinkirjoitettu arkisto ja tuomiokapitulin laaja kirjasto, joitten takaisin hankkimiseksi käännyttiin opetusministeriön puoleen myöhemmin vielä rauhanteon jälkeen. Vaikka pääosa tuomiokapitulin ja evakkoon joutuneiden seurakuntien arkistosta ja karjalaissukujen tietokannasta saatiin jo ennen sotaa siirretyksi Vaasaan ja myöhemmin Mikkeliin, kaikki eivät ehtineet evakuointimääräyksiä totella. Viipurin molempien luterilaisten seurakuntien arkistot hautautuivat holveihin ja kellareihin ja joidenkin toisten arkistot pakattiin kiireessä hautausmaahan tai kirkon kellotapuliin. Sieltä niitä yritettiin sitten etsiä syksyllä 1941 Karjalan takaisinvaltauksen jälkeen.

Moskovan rauha maaliskuussa tuli lopulta yllätyksenä. Monet sodan varalta annetut ohjeet osoittautuivat nyt tarpeettomiksi. Varoitukset "kaikenlaisen tiedotustoiminnan viholliselta salassa pitämiseksi" eivät enää olleet voimassa. Maaliskuun lopulla voitiin jättää käsittelemättä "muuttuneiden olosuhteiden johdosta" sekin tuomiokapitulin lausunto, joka koski erään seurakunnan rahalahjaa puolustuslaitokselle hävittäjälentokoneen hankintaa varten.

Korpilahdelta tuomiokapituli siirtyi rauhan vakiinnuttua huhtikuun 4. päivänä 1940 Mikkeliin ja sieltä elokuussa 1943 uudelleen Viipuriin. Kesäkuussa 1944 tuomiokapituli siirtyi Valkealan kautta nykyiseen toimipaikkaansa Mikkeliin.

JAAKKO RIPATTI teologian tohtori Lahti

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.