Teatterin tulikoe

Ystävättäreni lähetti kotiin päästyään teatteriesityksen jälkeen tekstiviestin: "Kerrankin hyvä näytelmä! Kaikki siinä oli hyvää: teksti, osajako, ohjaus, lavastus ja puvut."

Näytelmän voi katsoa ajankuvana 1600-luvulta tai niinkuin minä, havahtuen. Kirjailija Arthur Millerhän kertoo toisen maailmansodan jälkeisestä amerikkalaisten kommunistijahdista. Pirullisen ovelasti.

Jos historia ei kiinnosta, niin näytelmää voi katsella aikamme kuvauksena. iltapäivälehtien lööpeissä on samat inhimilliset aiheet kuin näytelmässä (juoruilunhalu, toisen panettelu ja tahallinen väärinkäsittäminen). Tuntuuko tutulta?

Hyvä teksti aukeaa monella tavalla.

Nautin erityisesti näytelmän visuaalisesta asusta - tyyliteltyä autenttisuutta. Mitkä puvut! Pelkistetty lavastus tuo jokaisen näyttelijän aidosti esiin.

Tulikoe kertoo noitavainoista olematta "julma". Pahempaa näette joka ilta TV-uutisissa. Tässä kuvataan kylään iskenyttä hysteriaa. Kaikki saa alkunsa nuorten tyttöjen irrottelusta (tanssista) metsässä.

Olen nähnyt näytelmän aikaisemmin mahdollisesti Kansallisteatterissa 1950-luvulla. Muistan, miten jännitin. Puhuuko nainen totta niinkuin hänellä on ollut tapana. Puhuuko?

Älkää uskoko näytelmän saamaa nuivaa arvostelua. Käykää itse katsomassa! Nyt jos koskaan kannattaa tehdä teatterinmatka Jyväskylään.

LIISA SALMINEN-ANTTILA fil.lis. Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu