Lemmikin hankinnassa tarvitaan tietoa

Keskisuomalaisessa (3.2) käsiteltiin laittomuuksia koiranpentujen kaupassa. Haluan jatkaa asiallisessa jutussa olevien kysymysten käsittelyä erityisesti eläimen ostajan näkökulmasta.

Vastuuntuntoiset kasvattajat ympäri maailman tietävät, miten pennut ulkomaille myydään. Suomeen ulkomailta tuotavilla pennuilla on oltava tietyt rokotukset, madotukset, lähettäjän ja vastaanottajan tiedot sisältävä transfer, kasvattajan kanssa tehty maan kattojärjestön virallinen kauppakirja allekirjoituksineen ja rekisterikirja, joka ei saa olla kopio eikä jälkeenpäin ostajalle lähetetty vaan sen on oltava mukana eläimen matkassa. Myös eläinlääkärin todistus eläimen kunnosta tulee olla mukana ja seurata eläintä sen maasta toiseen muuttaessa. Jos kyseessä on sekarotuinen koira tai kissa, jolla ei siis ole rekisterikirjaa, on sillä oltava kaikki muut edellä mainitut dokumentit.

Valitettavasti nämä asiakirjat eivät päde löytöeläintapauksissa ja kaiken huippu on joltain torilta ostettu pentu. Ainoa ostajaa turvaava on mikrosirunumero. Sirua ei voi asentaa kuka tahansa, vaan sen saa vain eläin, joka on lähtömaan eläinlääkärin terveeksi tarkastama ja sen jälkeen siruttama.

Mikrosiru ei itsessään takaa vielä mitään muuta kuin sen, että jos eläimessä todetaan jotain myyjän hämäryyteen liittyvää, voidaan sirulla asiaa jäljittää. Tässäkin on kuitenkin Euroopan maissa paljon kirjavaa käytäntöä. Aikoinaan selkkauksia tuli eläinten tatuointimääräyksistä, joissa oli myös aukkoja.

Kuinka ostaja voi varmistaa, että hänen ulkomailta ostamansa koiran- tai kissanpentu on terve ja juuri se, josta hän on kaupat tehnyt?

Vastaus on yksinkertainen, kuten Kirsti Lummelampi Keskisuomalaisen jutussa sanoikin: "Halpa hinta ja sääli ovat huonoja perusteita koiranostoon." Sama koskee kaikkia muitakin eläimiä. Niin moni perhe on luullut antaneensa söpölle ressukalle uuden mahdollisuuden mutta valitettavasti saanut jälkeenpäin surra menetettyä eläinystäväänsä ja kokea muutkin menetykset, joista raha on vain yksi.

Niin koiran kuin kissan maahantuonnin kiemuroista on kaikkien eläinasioista tietävien jaettava tietoa kaikille, jotka edes harkitsevat tuontieläimen hankintaa. Jos me kasvattajat emme tätä tietoa yhdessä median kanssa eläinystävien tietoon tuo, niin kuka sen tekisi?

Harva sievän pennun nähtyään ottaa ensin selvää eläinten maahanmuuttosäädöksistä, tilanteessa jossa surullisen näköinen pentu myyjän mukaa "kohta lopetetaan, jos ei nyt heti joku osta".

Vastuuntuntoiset kasvattajat tietävät, ettei näillä keinoin pentuja myydä.

PIA-MAIJA JALKANEN Laukaa

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu