"Tulikoe" kosketti poltteellaan

Luin Pauliina Siekkisen arvostelun kaupunginteatterin tuoreesta ensi-illasta ristiriitaisin tuntein. Omat vaikutelmani esityksestä olivat toisenlaiset, useassa kohdin vastakkaiset. Ottaen huomioon sen voimainponnistuksen, jota produktion tuottaminen on edellyttänyt, ovat tekijät taatusti pettyneitä saamaansa kritiikkiin. Tällainenko meidän aikaansaannoksestamme tulikin?

Valittu esitystyyli on avainasia ja makukysymys. Ohjaaja Johanna Freundlich on irrottanut tulkinnan arkirealismista, poiminut olennaisen, pelkistänyt ja nostanut määrätyt teemat vertauskuvalliselle tasolle.

Yhdessä lavastuksesta ja puvuista vastaavan Kimmo Viskarin kanssa he ovat luoneet koskettavan näyttämöllisen sinfonian. Ihailin erityisesti tapaa jolla valon (tällä kertaa pimeyden) ja tulen elementtejä käyttäen kyettiin välittämään painajaismaisen ilmapiirin asteittainen kasvu.

Mielestäni arvostelu ei tee oikeutta Tulikokeen esitykselle.

Edellinen näkemäni Tulikoe jätti kylmäksi, tämä ei. Edessämme on moderni tulkinta, joka haastaa katsojan. Koko ensemble puhaltaa tässä tulenkarvaisessa teoksessa yhteen hiileen.

Kokemukseni on vahvasti ristiriidassa Siekkisen kritiikin kanssa.

Samoin oli katsojien reaktio näytelmän lopussa. Esitystä hievahtamatta seurannut yleisö palkitsi näkemänsä lämpimillä aplodeilla, jotka jatkuivat ja jatkuivat. Joku katsojista nousi seisomaan. Arvoisa yleisö, menkää ottamaan kantaa. Tällaista vaativaan taiteelliseen teatteriin tähtäävää herkkua ei ole tarjolla turhan usein.

ERKKI LAAKSO Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu