Tulikoe on elegantti

Luettuani Pauliina Siekkisen murskaavan arvion kaupunginteatterin näytelmästä Tulikoe (Ksml 1.2.), tuon esiin oman mielipiteeni ko. esityksestä.

Pidin esityksen sivistyneen elegantista, keskittyneestä ja hallitusta tulkinnasta. Keskeiset roolit, Kari Kihlstömin John Proctor ja Hanna Vahtikarin Abigail Williams, eivät olleet mielestäni kylmiä ja kovia tulkintoja, vaan ilmensivät olosuhteiden pakosta pidäteltyä intohimoa, jonka nainen valjastaa koston välikappaleeksi ja miehestä tulee marttyyri.

Siekkinen kysyy arvostelussaan, miksi pastori Halesta ja ja varakuvernööri Danforthista on tehty narrit. Mitä muutakaan on sellainen ihminen, jolle omasta asemasta ja arvovallasta kiinnipitäminen on tärkeämpää kuin syyttömien suojeleminen vääriltä tuomioilta? Siekkinenkin myöntää, että Jouni Innilä on tehnyt varakuvernööristä herkullisen hahmon. Tällaisia itserakkaita, valtaansa väärin käyttäviä ihmisiä on ympärillämme pilvin pimein, tyypin tunnistaa jokainen. Näiden hahmojen korostaminen johtaa ajatukset ikuiseen ongelmaan: viranomaiset voivat toimia täysin lakien ja sääntöjen mukaan, mutta silti moraalisesti väärin.

Venäläisen teatteriohjaaja Vsevolod Meyerholdin kerrotaan sanoneen: teatteriesitys on hyvä silloin kun puolet yleisöstä on valmis hurraamaan, toinen puoli valmis heittelemään mätiä kananmunia. Antakaamme kaupunginteatterin tulkinnalle mahdollisuuden syttyä täyteen hehkuunsa. Se ansaitsee sen.

TUOVI LIEVEMAA Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu