Monituottajamallit työllisyyden väline

Toimittaja Lauri Martinmäki kritisoi kommentissaan (Ksml 30.1.) Sitran vastikään käynnistyneen julkishallinnon johtamisohjelman ohjelma-asiakirjoissa esiin nostettua ihmislähtöistä monituottajamallia.

Tämä kritiikki osui nyt todella kauas maalistaan, sillä monituottaja- ja yhteisjärjestäjämalleja kehittämällä voimme osaltaan turvata hyvinvointiamme. Kysymys on siitä, miten julkisia varoja voidaan aiempaa paremmin hyödyntää uuden työn ja markkinoiden luomisessa kuitenkin siten, että samalla siirrymme teollismallisesta palveluhyödyketuotannosta ihmislähtöiseen palvelurakenteeseen.

Monituottajamallilla tarkoitetaan ajattelua, jossa julkisella sektorilla tunnistetaan olevan tiettyjä velvoitteita ja tiettyjä toimintotarpeita näiden velvoitteiden täyttämiseen. Nykyinen keskustelu on käyty lähinnä sen mukaan, pitäisikö joku toimintokokonaisuus, vaikkapa kiinteistöhuolto tai ruokapalvelut pitää kunnalla itsellään, vai ulkoistaa se.

Tämä kysymyksenasettelu on valitettavasti pahasti jälkeenjäänyt, sillä käytettävissä olevia resursseja voitaisiin allokoida huomattavasti fiksummallakin tavalla. Eroa julkisen, yksityisen ja monituottajamallin välillä voidaan havainnollistaa seuraavalla esimerkillä.

Perinteisessä julkisessa palvelutuotannossa esimerkiksi kunnan talonmiehet ja siivoojat käyttävät koko työaikansa kunnan kiinteistöjen kunnossapitoon stabiililla kuukausipalkalla.

Yksityisessä palvelutuotannossa koko helahoito ulkoistetaan jollekin yksityiselle yhtiölle, jonka puolesta käytännössä liikkeenluovutuksen myötä samat henkilöt.

Yhtään uutta työpaikkaa ei synnyt, pikemminkin vähenee. Kustannussäästöä saattaa syntyä, samoin kuin voittoa yrittäjäriskin kantajalle. Kysymys on kuitenkin työn siirtämisestä toiseen paikkaan.

Sen sijaan monituottajamallissa julkisen sektorin hankintoja hyödynnetään luomalla uusia markkinoita ja uutta kilpailua. Yleensä kun joku palvelu ulkoistetaan, joutuvat muut tarjouskilpailuun osallistuneet lopettamaan toimintansa, koska heille ei ole töitä.

Entä jos jakaisimme kokonaisuuden osiin ja siten turvaisimme vaikkapa viidelle eri yrittäjälle 20 prosentin perustan omalle toiminnalleen, jonka jälkeen he voisivat rakentaa uutta liiketoimintaa tämän tukielementin pohjalta? Niinpä esimerkiksi koululla julkista ruokailua tuottava voisi tuottaa palvelua myös yksityisille, jolloin yrittäjän markkina olisi automaattisesti laajempi.

Samalla luotaisiin uusia työpaikkoja ja uutta palvelutarjontaa kunkin julkisen yksikön ympärillä olevalle asuinalueelle.

MATTI MUUKKONEN kunnanjohtaja Kyyjärvi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu