Mielipide: Politiikkaa uskonnon varjolla

Tapio Puolimatka esittää (KSML 22.7.), miten kansanedustaja Päivi Räsäseen olisi kohdistettu mielipidevaino hänen lausumistaan kannanotoista homoseksuaalisuuteen. Puolimatka perustelee näkemystään käsityksillään Raamatun opeista. Lopuksi hän esittää, että uskonnon tulisi olla perheen ja yksilön yksityisasia.

Varsin epäloogiseksi hänen kirjoituksensa kuitenkin tekee se, että hän nimenomaan vaatii, miten hänen edustamansa uskonnon tulisi olla politiikan keskeinen ohjenuora.

Hänen vaatimuksensa perhekäsityksen rajaamisesta koskee lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista linjanvetoja, jotka eivät muuta olekaan kuin politiikkaa.

 

Ihmisillä näyttää yleensäkin olevan taipumus sekoittaa keskenään usko ja uskonto. Usko on henkilön omaa “kilvoittelua”, pyrkimystä parempaan, tulla hyväksi ihmiseksi.

Uskonnoksi sen tekee samanlaista ajattelutapaa omaksuvien ihmisten liittyminen yhteen, jolloin tälle ryhmälle muodostuu käyttäytymisen lait ja säännöt (moraali). Uskonto on aina poliittinen valtarakennelma.

Meidän yhteiskuntamme, valtiomme on myös tällainen ryhmä. Olemme ns. länsimaissa sulauttaneet yhteen lukuisan joukon ihmisten käsityksiä.

Nämä käsitykset on omaksuttu uskonnosta, humanismista, liberalismista, kommunismista ja monesta muusta katsomuksesta.

Tämän rauhanomaisen yhteensovittamisen perustana on yksilöiden mielipiteenvapaus. Kirjoituksessaan Puolimatka syyttää valtakunnansyyttäjän käynnistämää tutkintaa kansanedustaja Räsäsen homoseksuaaleja koskevista kannanotoista, ja että Räsäsen sananvapautta pyritään näin kaventamaan.

Puolimatka kuitenkin unohtaa, että jokaisen sanomisilla on vastuu, jonka rajat määrittelee lainsäädäntö. Se määrittelee mm. henkilöön ja ihmisryhmään (etninen, katsomuksellinen/uskonnollinen, sukupuolinen, seksuaalinen suuntautuminen) kohdistuvan loukkaamisen rajat.

 

Avoimessa demokratiassa voit kyllä sanoa mitä vain, mutta älä valita, jos sinut pannaan lain edessä vastuuseen sanoistasi. Nyt Räsäsen sanomisista on käynnistetty tutkinta – ei siis tuomio – kuten laki valtakunnansyyttäjältä vaatii.

Se, että uskonnolliseen kirjoitukseen perustuva käsitys antaisi oikeuden loukata henkilöä tai ihmisryhmää joutumatta siitä vastuuseen, on mahdoton.

Tällaista sanomisten vastuun lieventämisen muutosta ajaa kristillisdemokraattien ohella myös perussuomalaiset, joiden “mitään ei enää saa sanoa” -vuodatuksella pyritään oikeuttamaan loukkaava puhe yhä suuremmassa määrin.

Puolimatka ja Räsänen ovat tuomassa lainsäädäntöömme rajoituksia, jotka selkeästi koskevat ihmisten henkilökohtaisia elämäntapavalintoja.

Näin he saavat demokratiassa tehdä ja se on heidän tinkimätön oikeutensa.

Mutta heidän on myös hyväksyttävä, että muut saavat kritisoida ja arvostella heidän näkemyksiään, ilman että se olisi sananvapauden rajoittamista.

Ja vielä loppuun muistutus evankeliumin mukaan Jeesus Nasaretilaisen sanoista: “Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.”

Risto RönnbergJyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu