Kylät osaksi kaupunki- ja kuntarakennetta

Kylien asema tulee tunnustaa ja tunnistaa tässä yhteiskunnassa. Ei ole mitään järkeä keskittää asumista kuntakeskuksiin tällaisessa maassa kuin Suomi, joka on maantieteellisesti ja maan muotojen ja rakenteen vuoksi erittäin haastava. Tämän lisäksi ihmiskunta tarvitsee monenlaista asumis- ja elämiskulttuuria ja kylät ovat niiden suola ja sokeri.

Perinteisesti ajatellaan, että kylä on maatilojen työyhteisö ja että taloudet tuottavat järjestelmällisesti ravintoa harjoittamalla karjanhoitoa, maanviljelyä, aiemmin myös metsästystä ja kalastusta. Nykyisin kylä on yhä useammin myös muista elinkeinoista elantonsa saavien talouksien muodostama maasetutaajama.

Tästä perinteisestä käsityksestä johtuen on tärkeää tuoda esille mitä maaseututaajama tänäpäivänä on ja mitä se voi mahdollistaa nyky yhteiskunnassa ns. modernina maaseutuelämänä.

Monista kylistä on kuntien talouden kiristyessä koulut lakkautettu ja kyläkaupat ovat sulkeneet ovensa. Kuntaliitosten myötä välimatkat kuntakeskuksiin kasvavat ja riski lähipalveluiden saantiin haja-alueilla kasvaa.

Kylien aika ei ole ohitse. Vaikka energian hinta nousee, nousee myös elämisen ja ruuan hinta ja paluu juurille alkaa taas olla muotia. Monet maalle muuttaneet sanovat tehneensä elämänsä parhaimman päätöksen.

Maalla asuminen on elämäntapa samoin kuin kaupunkilaisuuskin. Erona on luonnon ja jossain määrin sen ehdoilla eläminen, mutta sehän on meille ihmisille luontainen tapa hoitaa myös henkisyyttämme.

Lähipalveluiden saanti on haaste, mutta tiivis yhdyskuntarakenne ei ole vastaus siihenkään. Ihmisellä tulee olla luontainen kosketus luontoon. Tällä on jo positiivinen vaikutus terveyteen. Sitä tukee väljä asumismuoto. Kylät antavat myös vapauden tunnetta ja laatua elämiseen.

HANNELE MÄNTYJÄRVI kansanedustajaehdokas (kesk.) Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu