Kunnat myyvät omaisuuttaan tappiolla

Kuntien huono taloustilanne ohjaa virkamiehiä ja kunnanvaltuutettuja myymään kunnan omaisuutta. Onko se järkevä tapa korjata talouden rakennevirheitä?

Joku kunta myy omaisuuttaan tappiolla, vaikka sen vuosikate (tulos ennen satunnaisia eriä) ei kata edes poistoja. Toinen kunta tekee harkittua tappiota jostain muusta syystä.

Kunnalle syntyy tappioita kirjanpitoon silloin, kun myyntihinta on alle kohteen poistot sisältävän tasearvon. Tasearvo taas on pääsääntöisesti pienempi kuin kohteen käypä markkinahinta, jolloin todellinen tappio on kirjanpidon tappioita suurempi.

Syntynyt vajaus on ennemmin tai myöhemmin kuntalain perusteella jotenkin tasapainotettava. Vaihtoehtoja on kolme; joko korotetaan veroja, tehdään tahallista tasealijäämää, joka sekin on myöhemmin katettava tai karsitaan palveluja.

Jos myydään vuokralle annettua omaisuutta, niin samalla heikennetään myös kunnan toimintakatetta, sillä myydyn kiinteistön vuokratulot jäävät saamatta. Toimintakate puolestaan kertoo kunnan varsinaisen toiminnan tuottavuudesta ja tehokkuudesta. Toimintakatteen syöksykierre taas ilmaisee kunnan heikkenevän toiminnan naapureihinsa nähden.

Jos myydään alle tasearvon tilanteessa, jossa kunnan vuosikate on pienempi kuin poistot, joudutaan usein myynnin vuoksi ottamaan lisää lainaa. Tätä ei useinkaan päätöksenteossa ymmärretä.

Harkittua tappiota perustellaan joskus elinkeinojen tukemisella. Koska tällainen "tukeminen" ei tuo valtion rahoitusjärjestelmän vuoksi rahaa lainkaan itse kunnalle vaan alihinnan muodossa vain yritykselle, niin minä kutsuisin siitä syntyvää tukea kuntien verotulojen tasausjärjestelmän näkökulmasta pikemminkin kuntatalouden korruptioksi.

Kuhmoisten kunnan kiinteistöjä on elinkeinopolitiikan nimissä myyty valtuustoäänestysten ja eriävien mielipiteiden siivittämänä tappiolla ilman, että myynnit olisivat olleet edes toiminta- ja taloussuunnitelman mukaisia. Tappiot vastaavat yhteensä kunnallisveron yli yhden yksikön (äyrin) veronkorotustarvetta. Korotus onkin jo toissa vuonna tehty. Kohdennettu yritystuki maksatetaan näin "tasapuolisesti" suoraan kuntalaisten kukkarosta.

Jämsässä puolestaan on myyty kuntaliitoksista saatua, muiden maksamaa omaisuutta strategiaan nojaten yksityisille lähes "hintaan mihin tahansa", vaikka kunnan vuosikate ei ole aikoihin kattanut lähimainkaan kokonaispoistoja. Tätä voisi puolestaan kutsua Lapin miehen tavoin housuun pakkasella laskemiseksi.

Edellä kuvattua ilmiötä eivät kaikki kunnanvaltuutetut ymmärrä ottaa vakavasti. Kuntalaisen edun on käytävä ensin. Moraalisyistä kunnan omaisuutta ei tule myydä muutoin kuin kirjanpidollisella voitolla.

KARI KESKINEN kunnanvaltuutettu (kok.) Kuhmoinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu