Sukupuuttojen aaltoa odotellessa

Ympäristöstä huolestuneita ihmisiä ja poliitikkoja vaaditaan usein laittamaan asioita mittasuhteisiinsa ja ymmärtämään, että lajeja on aina kuollut ja syntynyt. Poikkeuksellista silti on, että lajien sukupuuttovauhti ei nyt ole vakaa vaan monikymmenkertainen keskimääräiseen taustasukupuuttovauhtiin verrattuna. Koska ihmisen toiminta sanelee monen lajin tulevaisuuden, on lähitulevaisuuden sukupuuttojen määrää vaikea arvioida lähimenneisyyden sukupuuttojen määrällä.

Arvioita sukupuuttojen määrästä voi kuitenkin tehdä esimerkiksi uhanalaisten lajien määrästä ja elinympäristöjen tuhoutumisvauhdista. Sukupuuttojen määrää kuvataan yksiköllä sukupuuttoa miljoonaa lajivuotta kohti (extinctions/million species year, E/MSY). Yksinkertaistaen tämä tarkoittaa sukupuuttojen määrää per vuosi per laji - ja jotta lukuja olisi helpompi vertailla ja käsitellä, tarkastelujakso on miljoona vuotta.

Taustasukupuuttojen vauhdiksi on fossiiliaineiston perusteella arvioitu 0,2-2 E/MSY. Sadan viime vuoden aikana sukupuuttojen vauhti on ollut 20-200 E/MSY ja ennuste on, että ilman suunnan muutosta vauhti vielä kymmenkertaistuu.

Vertailuksi: liitukauden lopulla, kun tyrannosauruskin katosi, hävisi noin 75 prosenttia kaikista lajeista. Ennuste oman aikamme sukupuuttojen kokonaismäärälle on noin 25 prosenttia lajeista. Mutta geologisen historian aikana sukupuuttoaallot ovat kestäneet miljoonia vuosia ja suurin sukupuuttovauhti on ollut 20 E/MSY - sama kuin omalla massasukupuuttoaallollamme lämmittelyvaiheessaan.

Tilannetta ei paranna lainkaan se, että yleisesti arviot monimuotoisuuden köyhtymisestä ovat liian pieniä. Tämä johtuu muun muassa sukupuuttovelasta, joka tarkoittaa sitä, että populaatioiden dynamiikan ja yksilöiden sinnittelyn takia monet sellaiset lajit, jotka eivät vielä ole kuolleet, katoavat lähitulevaisuudessa.

Esimerkiksi Etelä-Suomen metsien sukupuuttovelkaa arvioineiden Ilkka Hanskin ja Otso Ovaskaisen mukaan pirstoutuneissa Etelä-Suomen metsissä sinnittelee vielä pieniä populaatioita erittäin harvinaisistakin lajeista, mutta nykymenolla ne kuolevat yksi toisensa jälkeen.

Ilmastonmuutos tuo yhtälöön arvaamattomia ketjureaktioita. Ilmastonmuutoksen edetessä lajeilla on lähinnä kolme vaihtoehtoa: siirtyä ilmastovyöhykkeen mukana, sopeutua uusiin oloihin tai tuhoutua. Ihminen on siitä poikkeuksellinen laji, että meillä on myös neljäs vaihtoehto: hidastaa ilmastonmuutosta omilla teoillamme.

Jos tätä aikakauttamme joku tulevaisuudessa ruotii, voi olla vinhaa muistella holoseenikauden sukupuuttoaaltoa, joka olisi ollut ensimmäinen estettävissä oleva massasukupuuttoaalto - muistella aikaa, jolloin koneet korvasivat ihmisen ja ihminen korvasi asteroidin.

PALOMA HANNONEN rakennus- ja ympäristölautakunnan pj. kansanedustajaehdokas (vihr.) Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.