Paikallisjunaliikenne kehittäisi Jyväskylää

Kävin äskettäin Grazissa Itävallassa. Koko keskusta koostui kävelykaduista, jotka kuhisivat ihmisiä, kahviloita, viehättäviä erikoisliikkeitä ja kulttuuria. Sekä lyhyet että pidemmät matkat järjestyivät helposti raitiovaunuilla. Samoin bussi- ja paikallisjunaliikenne toimivat mainiosti. Autoilu oli keskustassa lähes olematonta.

Matkan jälkeen paluu suomalaiseen kaupunkiin oli masentavaa. Sen sijaan että talojen välinen alue olisi tila, jossa ihmiset ja ajatukset kohtaavat, se on autojen temmellyskenttä. Autot hallitsevat kaupunkia niin neliömetrien kuin äänimaiseman puolesta.

Autoilun on annettu kasvaa niin sisäänrakentuneeksi osaksi yhteiskuntaamme, ettei sen haittoja kyetä näkemään. Hyvänä osoituksena tilanteesta on Jyväskylään suunnitteilla oleva maanalainen pysäköintihalli.

Keskustan liikenneongelmat eivät ratkea lisää ohitusteitä tai pysäköintilaitoksia rakentamalla. Suurempi tiekapasiteetti tuottaa aina lisää turhaa liikennettä, joka tukkii kaupungin kadut ja tekee niistä epäviihtyisän paikan.

Kauaskantoisempi vaihtoehto olisi huomattava panostus joukkoliikenteeseen. Jyväskylästä tulisi mitä pikimmiten käynnistää paikallisjunaliikenne Äänekosken, Lievestuoreen ja Muuramen suuntiin. Liikennettä tulisi olla 60 minuutin vuorovälillä klo 6-24, viikonloppuisin myöhempään.

Kaupungin sisäistä bussiliikennettä tulisi kehittää voimakkaasti ja niin, että vaihtaminen seudullisista paikallisjunista kaupunginsisäisiin linjoihin olisi sujuvaa. Vilkkaimpia osuuksia kuten Kortepohjasta Kuokkalaan, voitaisiin liikennöidä tulevaisuudessa raitiovaunuin tai johdinautoin. Kaavoituksen tulisi tukeutua valtateiden sijaan joukkoliikenteen runkolinjoihin ja pysäkkeihin.

Kun joukkoliikenne toimii, kaupunkiin ei tarvita aina uusia ja uusia tilaa vieviä paikoitustiloja ja ohitusteitä. Raideliikenteen ja koko joukkoliikenteen huomattava etu on, että sen kuljetuskapasiteetti on parhaimmillaan monikymmenkertainen autoilun vastaavaan tilantarpeeseen nähden. Tämän vuoksi joukkoliikenteen tulisi olla kaupunkisuunnittelussa aina kävelyn ja pyöräilyn ohella ensisijainen liikennemuoto.

On nurinkurista torjua vaatimukset laadukkaammasta joukkoliikenteestä sen kalleuteen vedoten ja samalla suunnata miljoonia tiehankkeisiin, joiden tarpeellisuutta ei kyseenalaisteta vaan niiden välttämättömyyttä perustellaan itsestäänselvyytenä. Näin jätetään huomioitta se oleellinen seikka, että olemassa oleva kaupunkitila on täyttynyt autoista nimenomaan kehnosti hoidetun joukkoliikenteen myötä.

Moni eurooppalainen kaupunki panosti vuosikymmenet yksityisautoiluun. Seurauksena olivat suuret liikenneongelmat ja jatkuvat tiestöön kohdistuvat investointipaineet. Vasta, kun uudet kaistat ja tunnelit vain lisäsivät ruuhkautumista, tajuttiin viimein sijoittaa joukkoliikenteeseen. Muutos on näkynyt myönteisesti myös kaupunkien kassoissa.

Jyväskylässä ollaan nyt aallonharjalla: Lähdetäänkö toistamaan samoja virheitä, joita monet maailman kaupungit yrittävät jälkikäteen korjata, vai valitaanko kaukaa viisas tulevaisuuden vaihtoehto?

Autoilun lisääntyminen johtaa seudun kilpailukyvyn heikkenemiseen, sillä yhdyskuntarakenne hajanaistuu ja kuluttajien ostovoima pienenee liikenteen viedessä yhä suuremman osan veronmaksajien tuloista.

Joukkoliikennekaupungissa palvelut ovat lähellä, liikkuminen helppoa ja hyvä imago houkuttelee uusia tulijoita. Se olisi upea kehityssuunta Jyväskylälle ja Keski-Suomelle. Siihen ei tarvita yhtäkään uutta pysäköintiluolaa eikä ohitustietä.

VÄINÖ JALKANEN opiskelija Rovaniemi/Helsinki

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu