Kaikenlaisia teologisia kaljaaseja

Sangen terävästi ovat Kirkkopäivien ohjelmistoa arvioineet Aino Suhola (itsekin puhujana esiintyen) kuin myös emerituskrikkoherra Heikki O.Tukiainen tässä lehdessä.

Olin talkoolaisena palvelutehtävissä ja erittäinkin opastehtävissä jouduin tavan takaa varsinkin kauempaa tuleville seurakuntien edustajille tekemään selkoa paitsi suorituspaikoista myös ohjelman tilkkutäkkimäisyydestä.

Ohjelmien suorituspaikat kohtuullisesti tiesin,mutta ohjelman runsauteen totesin "en kommentoi", sillä vinkit taisivat tulla kehä kolmosen sisäpuolelta.

Rohkenen kuitenkin kajota muutamaan seikkaan. Aamulla 27.8. radiossa keskustelivat Markku Heikkisen johdolla mm. teologian tohtorit Jolkkonen ja Komulainen, joista toinen totesi, että "parin sukupolven kuluttua luterilainen kirkko Suomessa kutistuu entisestään".

Hätkähdin lausumaa kunnes palautin mieleeni kirkkopäivien ohjelman. Yliopiston juhlasaliin mielestäni olisi erinomaisesti soveltunut paneelikeskustelu, jossa luterilaisen kirkon päämies Paarma, katolisen kirkon paimen Jyväskylästä ja ortodoksikirkon paimen olisivat käyneet dialogia siitä peruspohjasta, mikä meillä vanhoina kirkkoina Suomessa on. Ainailen, että juhlasali C 1 olisi täyttynyt kuulijoista.

Oman kirkon äänen kuulumista odotin keskustelutilanteessa, jossa oli aiheena "Pyhää puhetta". Nyt vain kävi niin, että "ateistitoimittaja" M. Lindgren, urheilutermiä lainatakseni voitti "tyrmäyksellä" pastori J. Heinimäen, joka nikotteli "Pyhä"-määritteen muotoilussa uskaltamatta ilmaista, että meille kristittyinä Jumala on Pyhä!

Lehdet ovat kertoneet tuoreesta väitöksestä yleisötilaisuuksien melutasosta. Lukemani mukaan yli 75 desibelin taso vaurioittaa pysyvästi kuuloaistin. Mistä johtunee - sitä kyselen mielessäni - että niin Tampereen Lähetysjuhlilla kuin Jyväskylän Kirkkopäivilläkin Juhlateltassa "säestävän" musiikin voimakkuus oli korvia särkevä? Valvooko kukaan tällaisissa tilaisuuksissa?

Muutoinkin; eikö "säestyksen" tulisi sananmukaisesti olla "säestävää" eikä ylivaltaa?

Ennustusta luterisen kirkon lopusta maassamme ryyditän Inkerin piispan Leino Hassisen toteamuksella:"Rannoillemme tulee kaikenlaisia teologisia kaljaaseja vähän väliä.Tarvitaan hieman kriitillistä tullimiehen mieltä, ennenkuin niille annetaan lupa ruuman purkamiseen Suomen kamaralle" (Nyt on Kirkon aika, 1969).

Toivon "kriittistä mieltä", kun seurakunnissa ja kirkossa toimimme, että kirkkomme säilyisi Sanan kirkkona.

ERKKI HELLE Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu