Painuuko Suomen metsätalous syvälle suohon

Aikaisemmin tukeva maapohja on pettämässä metsätalouden kohdalla. Pohjaa ei saada esiin turvetta kaivamalla eikä suojalkapalloharjoituksilla. Nokiakin ja monet vientitukea antavat teknologiayritykset ovat siirtymässä myös halvempiin maihin, joihin menetettyjä työpaikkoja korvaamaan tuskin tarvitaan kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia. Tulisivatpa vaan entisetkin työttömät työllistettyä.

On eletty hulvattomia kulutusjuhlia tulevaisuuden kustannuksella ja myös velkarahalla unohtaen pahan päivän varalle säästämisperiaatteet.

Kulutushysteriassa on ahnehdittu liian suuria palkankorotuksia ammattiliittojen ja poliittisen kilpailun takia. Ei ole mietitty näkyvissä olevia ja tulevia vientiteollisia uhkakuvia globaalisesta kilpailusta, siirtymisestä muun muassa paperista tietokonemaailmaan, ilmastonmuutoksesta, kun sekin vielä lisää tulevaisuudessa suopohjan syvyyttä jne.

Kulutusbudjettia on maassamme tuettu valtion omaisuutta ja yksityistä perusteollisuutta ja jopa maaomaisuutta myymällä ulkomaiseen omistukseen.

Onneksi Suomi on rikas maa, kunhan pidetään se omissa käsissä. Metsämme kasvavat hyvin ja tuottavat tulevaisuudessakin, kun vain hoidetaan niitä oikein.

Valitettavasti tämä rikkaus suosta pääsemisen turvaamiseksi ei näy riittävästi omien, uusien ihmissukupolvien kasvamisessa.

Lomautuksia voisi tässä nyt käyttää hyväkseen.

Maataloudenkin suhteen voimme olla omavaraisia, jos vain haluamme.

Meillä on myös puhdasta vettä yli oman tarpeen monien muiden maiden ongelmiin verrattuna.

Ehkä koulutus-, kasvatus- ja sivistysasioissakin pääsemme joskus lähemmäksi yksimielisyyttä, niin ettei niiden kehittämistä käytetä poliittisten tarkoitusperien ajamiseen, johon suomalaisilla päättäjillä on taipumusta.

Olisi ajettava yhteisiä asioita koko Suomen hyväksi, eikä saisi antaa päivän median ja bisneselämän ylläpitämän populismin sitoa poliitikkojen työpäiviä turhanpäiväisiin kiistelyihin.

Ahneudesta ja kateudestahan emme Suomessakaan pääse, mutta järkeä voi aina käyttää.

Silloin, kun ei ole varaa (nyt lamasta johtuen), on syytä kiristää myös palkkapussin nyörejä eikä suinkaan lisätä turhaa kulutusta varsinkaan siellä, missä kohteiden hyöty ja työllisyysvaikutus valuu muualle.

Tämähän on jokaisen itsensä käsissä.

Myös ammattiyhdistysten olisi aika katsoa peiliin ja miettiä, miksi tehtaat pakenevat maasta.

Yhdessä rakennettuja pitkospuita tarvitaan suosta pääsemiseksi kiinteälle maalle.

VEIKKO AVIKAINEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu