Uusia sampoja on taottava

Kalevalansa lukeneet muistavat Väinämöisen joutuneen Pohjolaan, ja peräti panttivangiksi. Pois päästäkseen oli luvattava sijaisekseen Ilmarinen, jonka edellytettiin pystyvän sammon valmistajaksi.

Näin Ilmarinen kieroudella lähetettiin Pohjolaan? Epäilen! Eiköhän niin suuri laulaja olisi sammon takojaa lupaamatta voinut vapauttaa itsensä panttivankeudesta, ja eikö Kalevan kansa itse olisi tarvinnut sampoa? Laitetta, joka iltapuhteen iloksi jauho-, suola- ja rahamyllynsä keinoin pystyi tuottamaan purnullisen, eli jyväaitan laarin täyteisen erän kutakin tuotettaan syötäväksi, myytäväksi ja kotipidoiksi.

Eiköhän todellinen tarkoitus liene ollut, että vientitoimituksen vastikkeeksi ja kauppahinnaksi himoittiin Kalevan kansan rotuäidiksi hyvämuotoista Pohjolan tytärtä.

Näin jälkikäteen ajatellen typerään toimitukseen ryhdyttiin ja saatiin se vaikeuksien jälkeen myös toteutettua, mutta tilaaja ei suorittanut kauppahintaa. Takomoyritys Ilmarisen toimittama laitteisto yritettiin vaivihkaa ulosmitata omankäden oikeudella, syntyi tappelu ja ulosmittaus epäonnistui surkeasti. Arvokas laitteisto menetettiin meren pohjaan.

Kuinka monta erilaista sampoa Kalevan kansamme lienee sen jälkeen, hetkellisen edun tavoittelussa toimittanut muihin ilmansuuntiin itsemme työttömiksi hinnoitellen? Nyt ennustellaan työttömien määrän piankin kohoavan yli 300 000:een, ja samaan hengenvetoon nikottelematta julistetaan, että ihmiset on saatava entistä nuorempina työelämään, sekä viipymään siinä entistä vanhemmiksi?

Tämä siksi, kun kansa ikääntyy. Vanhusten lukumäärä kasvaa ja työikäisten vähenee. Huoltosuhde muodostuu yhä epäedullisemmaksi. Professoritasoisetkin ihmiset kuuluvat pelkäävän, kuka maksaa heidän eläkkeensä, kun sen aika koittaa.

Ratkeavatko ongelmamme työssä olevien lukumäärällä, vaiko sillä mitä töissä tehdään?

Lapsuudessani 1930-luvun alkuvuosina elettiin lamaa. Työttömyyskorvauksia ei tunnettu, mutta kotikyläni kohdalla pitkin Laatokan rantaa rakennettiin hätäaputöinä maantietä. Työhön pystyvät saivat työtä.

Kallioleikkausten puhkaisemiseksi kivimiehet iskivät hartiavoimin urakkapalkalla jopa 4-5 metrin syvyyteen kiviporan reikiä. Kalliota räjäytettiin.

Hevosmiehet kuormasivat pienempiä kivenmurikoita puolen kuution kärrynkoriin käsivoimin. Toiset lapioivat kuormakseen montulta hiekkaa.

Kuormat kipattiin laaksojen kohdalla tien pengerrykseksi. Prikkamies antoi hyväksytyn kuorman kipanneelle peltiprikan, joiden lukumäärä ratkaisi tilipussin sisällön. Ei niillä keinoilla enää huoltosuhdetta, tai muitakaan yhteiskunnan murheita hoideta.

Jokaisen työssä olevan pitäisi syvällisemmin miettiä, mikä hänen tekemässään työssä on todella tarpeellista. Kun se selviää, kasvaa myös motivaatio sen tekemiseen. Kaikkia keksintöjäkään ei ole vielä keksitty.

Jokaisen, joka tietää kantavansa käyttökelpoisia aivoja, pitäisi miettiä mistä voitaisiin takoa uusia sampoja Nokioiden ja muiden olemassa olevien lisäksi. Uusilla oivalluksilla ja automaatiolla voidaan talousongelmia ratkoa jopa varmemmin kuin sijoittamalla työttömiä näennäistehtäviin.

Ajattelun esteenä on muutosvastarinta, joka todistaa ettei noin voi tehdä, koska näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siitä aidasta on kuitenkin kiivettävä yli.

YRJÖ JAATINEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu