Mielenhoitoa ajetaan taas alas

Sata viime vuotta ovat tuoneet hyvin paljon uutta tietoa ja muutosta siihen, miten ja millaista tukea ja hoitoa mieleltään järkkyneille lähimmäisillemme yhteiskunta osaa antaa - tai nykyisin voisi sanoa pystyy tarjoamaan.

Suomen Mielenterveysseuran (SMS) perustamisen alkutaipaleen aikana reilut sata vuotta sitten psykiatrista sairautta pidettiin häpeällisenä. Vuosikymmenten kuluessa asenteet alkoivat pikkuhiljaa muuttua tiedon lisääntyessä. Silti sairauteen sisältyvää häpeää, joka kohdistuu potilaaseen, koetaan yhä usein häpeänä myös potilaan perheessä. Onneksi lievenemistä entisaikaan verrattuna on tapahtunut huomattavasti.

Tuo aikoinaan omaksutun kielteisen asenteen mielisairaita kohtaan iskosti kansalaisten mieliin silloinen voimakas vaikuttaja kristinusko. Sen piirissä mielisairaus käsitettiin Paholaisen vehkeilyksi. Tämä oletus oikeutti kohtelemaan vapaaehtoisesti Pahan ottanutta henkilöä julmasti ja epäinhimillisesti.

Myös primitiiviset kulttuurit pitivät mielenterveyshäiriöitä pahojen henkien ja demonien aiheuttamina. Perussa ja Egyptissä tuhansia vuosia vanhoista kalloista on löydetty porausjälkiä. Otaksuttavasti jo silloin pyrittiin pahoja henkiä poistamaan poraamaalla kalloon reikiä.

Vielä sata vuotta sitten ajatustapa oli melko samanlainen. Mielisiraalle aiheutettiin hoitona elohopeamyrkytyksiä, jotta saataisiin aikaan voimakasta syljen eritystä. Sen arveltiin poistavan sairautta aivoista!

Mielenvikaisiin suhtautumisen poikkeuksena lienee paikallaan mainita arabien lääketieteellinen ja muu kulttuuri. Se on aivan päinvastainen kristinoppiin nähden. Siellä on pidetty mielenterveydeltään vaikeasti häiriintyneitä henkilöitä jumalallisina sanansaattajina, joten heitä kohdeltiin tavallista paremmin.

Kaikkia kauheuksia, joita ajan saatossa mieleltään järkkyneet ovat joutuneet kokemaan, on vaikea edes tuoda esille.

Varsinaisia mielisairaalalaitoksia alettiin perustaa maahamme 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Käsityksenä oli, että mielisairaalan perustehtävä on eristää potilas terveistä ihmisistä ja koko yhteiskunnasta.

Eristäminen oli tavallisesti lopullista. Laitokset toimivat vankiloiden tavoin suojellen yhteisöään näiltä ihmisiltä. Houruin hoitolaksi kutsuttuun laitokseen pääsi hoitajaksikin ilman alan koulutusta.

Noin meillä käsiteltiin henkisen tasapainonsa väliaikaisestikin menettänyttä ihmistä, siis meidän isiemme, vaariemme ja mummojemme elinaikana!

Noista ajoista olemme tehneet pitkän harpauksen parempaan, inhimillisempään suuntaan. Silti olemme edelleen avohoidon kehittämisvaiheessa.

Tuokin kehitys melkein tyssääntyi 1990- luvun laman myötä. Sama terveydenhoidon alue saa taas tämän laman vaikutuksesta kokea kovia, sillä priorisointi puree koviten juuri tätä sektoria. Nyt halutaan säästää yhteiskunnan varoja esimerkiksi nuorten terapoinnissa. Siinä päättäjät eivät välitä tulevaisuuden menoista, joita näillä säästöillä ehkä aiheutetaan.

Avohoito on mennyt siihen, että annetaan mielialalääke- ja nukahtamispilleriresepti käteen. Ja se on siinä!

URPO MANNINEN SMS- tukihenkilö Jämsänkoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.