Virkkunen lämmitti vanhan idean

Kokoomuslainen opetusministeri Henna Virkkunen nosti Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisen haastelussa (Ksml 12.7.) esiin vanhan ajatuksen koulujen uskonnonopetuksen korvaamisesta uskontiedolla. Samassa yhteydessä ministeri kuitenkin totesi, ettei "näe isoa tarvetta nykyisen uskonnonopetuksen muuttamiselle, sillä luterilaisuus on vahva pohja suomalaiselle yhteiskunnalle".

Jos näin on, miksi tällainen avaus piti ministerin arvovallalla kuitenkin tehdä?

Henna Virkkusen ajatus tunnuksettomasta uskonnonopetuksesta ei ole uusi. Aiheesta on keskusteltu 1920-luvun alusta uskonnonvapauslain hyväksymisestä alkaen.

Muutospaine oli erityisen voimakas heti sotien jälkeen kansandemokraattien noustua hallitukseen sekä 1960-1970-lukujen taitteen vasemmistoradikalismin vuosina. Uutta Virkkusen ideassa on ainoastaan se, että asialla oli nyt uskonnopeutuksen puolesta aiemmista suurissa debateissa innokkaasti taistelleen puolueen ministeri.

Sinänsä lausunto ei yllätä. Jonkin aikaa on ollut jo nähtävissä, että kokoomuksen arvomaailmassa uskonnollisilla arvoilla on nykyään varsin vähän sijaa. SDP:kin näyttää olevan puolueena nykyään kirkkoa aatemaailmaltaan lähempänä kuin Kari Suomalaisen piirroksissaan papiksi kuvaama kokoomus.

Nykyistä uskonnonopetusmallia voidaan pitää monella tavoin perusteltuna. Luterilaisuus on edelleen suomalaisten suuren enemmistön uskonto.

Ei ole mitään syytä kieltää kirkon jäseniä opiskelemasta koulussa omaa uskontoaan. Mistään uskontopakosta ei ole kysymys, koska kirkkoon kuulumattomien ei tarvitse opetukseen osallistua. Luterilaisen uskonnon tunnit kouluissa eivät ole herätyskokouksia, vaan lapsille ja nuorille jaetaan asiallista tietoa omasta ja muidenkin uskonnoista.

Kuka uudistusta sitten tarvitsisi, jos sellaista lähdettäisiin lähitulevaisuudessa toteuttamaan? Jos Virkkusen ajatuksen taustalla on halu myötäillä yhteiskunnan moniarvoistumista, monet kohderyhmästä eivät välttämättä halua muutosta.

Oletettavasti luterilaisia huomattavasti vielä vaikeampi uskontokasvatuksen tunneille olisi saada muiden uskontojen edustajia. Islaminuskoiset maahanmuuttajat eivät oletettavasti halua, että heidän lapsilleen opetettaisiin oman uskonnon sijaan uskontotietoa. Luterilaisen kirkon jäsenet eivät ole samaan mitenkään vähemmän oikeutettuja.

Suomen koulutusjärjestelmässä olisi päästävä irti trendistä, että uudistuksia tehdään vain niiden itsensä takia. Toistaiseksi varsin hyvin toimivan järjestelmän muuttamisen sijaan ministeriössä voitaisiin miettiä, miten nykyistä uskonnonopetusta voisi kehittää ja tehdä oppilaille entistä mielenkiintoisammaksi.

VILLE JALOVAARA teologian tohtori Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkija

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.