Ei unohdeta heikkoja
Monesti mietin, muistammeko tarpeeksi vanhuksia, sairaita, vammaisia tai muuten syrjäytyneitä. Vastaukseni on ehdoton: emme. Usein läheltä näkee jonkun työtoverin tai tuttavan siirtyneen syrjään tästä yhteiskunnan pyörityksestä vaikkapa vaikean sairauden tai vammautumisen uuvuttamana.
Emme saa, eikä meillä ole oikeutta unohtaa tätä ihmistä. Hän on saman maan ja yhteiskunnan jäsen kuin mekin, jotka vielä ns. terveinä toikkaroimme täällä. Kukaan emme tiedä, milloin itse olemme samassa pisteessä. Vammaisuus tai sairaus ei ole kenenkään "yksinoikeus". Lahjaksi teille on annettu, lahjaksi antakaa.
SINIKKA NYGÅRD autistilapsen äiti Jyväskylä, Tikkakoski
Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.
