Kansalaistoiminta tarvitsee yliopistoa

Kansalaistoiminnan opetus ja tutkimus Jyväskylän yliopistossa on lähtenyt hyvin käyntiin. Nyt olisi pidettävä huoli siitä, ettei hyvä alku tahmaannu lamaan.

Alan tärkeyttä ja kiinnostavuutta kuvaa sekin, että kansalaistoiminnan ensimmäisillä tutkimuksen päivillä viime syksynä yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja järjestöistä tulevien osanottajien määrä kohosi yli kolmen ja puolen sadan.

Kansalaisyhteiskuntaa koskevan tiedon, tutkimuksen ja opetuksen puutteet oli yksi niitä asioita, joihin taannoinen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma törmäsi.

Kansalaisyhteiskunnaksi tai kolmanneksi sektoriksi sanotaan sitä vapaata tilaa, joka jää hallinnon ja markkinoiden väliin. Tässä tilassa ihmiset toimivat tasavertaisina ja vapaaehtoisesti, pääasiassa Suomen tuhansissa järjestöissä. Viime vuosina sen merkitystä on opittu uudestaan arvostamaan.

Kansalaisyhteiskunta keskusteluineen on demokratian sosiaalinen pohja. Siinä syntyy sosiaalista pääomaa. Kulttuurin, liikunnan ja aateharrastusten lisäksi se kokoaa ihmisiä keskinäisen tuen, vertaisavun ja sosiaalisen auttamisen yhteisöihin. Taantuma lisää näiden tarvetta. Ilman kansalaistoimintaansa Suomi olisi tyly ja kova yksinäisten ihmisten maa.

Toiminnalla on suuri inhimillinen, mutta myös taloudellinen merkitys. Ihmiset panostavat siihen varojaan ja vapaa-aikaansa. Järjestöt ovat mittava työllistäjä. Valtio tukee yksin urheilujärjestöjä yli 100 miljoonalla eurolla, sosiaali- ja terveysjärjestöjä 300 miljoonalla eurolla ja järjestöissä oppimistakin 15 miljoonalla eurolla.

Tätä taustaa vasten oli kumma, ettei alan tutkimusta ja yliopisto-opetusta oltu järjestetty. Meillä oli onneksi joukko yksityisiä tutkijoita - mainitsen nimet Voitto Helander, Martti Siisiäinen ja Aaro Harju - joiden ponnistusten vuoksi me tiedämme kansalaisyhteiskunnasta jotakin.

Tyhjästä ei tarvitse lähteä, mutta tutkimuksen ja koulutuksen vakinainen järjestäminen on tärkeä tavoite. Jyväskylä puolestaan sopii tyyssijaksi, siksikin että yliopiston ohjelmassa on sosiaali- ja terveysalan ohella mm. kulttuuripolitiikan ja liikunnan koulutusta.

Jyväskylän yliopiston, opetus- ja oikeusministeriöiden ponnistuksin kansalaistoiminnan asiantuntijuuden maisteriohjelma ja lahjoitusprofessuuri tutkimusta varten saatiin käyntiin. Monien tahojen ohella rehtori Aino Sallisen tuki ja Raha-automaattiyhdistyksen panostus oli ratkaiseva.

Monesti takkuava yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö on kansalaistoiminnassa toiminut koko ajan kitkatta.

Alku on siis hyvä, mutta vielä alan tarpeeseen ja merkitykseen nähden heiveröinen. Kaikkien asiaan vaikuttavien pitäisi nyt ponnistaa niin, että toiminta vakiintuu ja kasvaa asian merkityksen mukaiseen kokoonsa.

SEPPO NIEMELÄ ohjelmajohtaja vuosina 2003-2007 Lapua

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.