Vallankäytön sudenkuopat

Vallankäytössä etiikka voi unohtua omastatunnosta piittaamatta. Politiikassa, talouselämässä ja ay-liikkeessä omatunto pystyy venymään päättäjien oman aseman ja ahneuden tähden.

Kateus, viha, rakkaudettomuus ja vääristyneet ihmissuhteet toimivat vallankäytön raadollisina vaikuttimina ja välineinä. Sudenkuopat vaanivat myös kirkon piirissä. Raamatun evankeliumien kertomukset fariseusten ja Pilatuksen vallankäytöstä käsienpesuineen eivät ole vain mennyttä aikaa.

Tendenssimäisyys. Vallankäyttäjällä on vahva mielipide asiassa. Hän sulkee kaikki muut vaihtoehdot pois ja alkaa toimia ja vaikuttaa tendenssimäisesti.

Manipulointi. Kaikki keinot otetaan käyttöön päättäjien manipuloimiseksi ja mielipiteiden johdattelemiseksi vallankäyttäjän haluamaan suuntaan.

Epäolennaisuudet. Vallankäyttäjä kiinnittää huomiota epäolennaisiin seikkoihin itse asian ytimen sijasta. Hän karttaa tarkkoja faktoja ja ilmaisee asiat vain omasta näkökulmastaan.

Epäloogisuus. Yleisten asioiden hoidossa vaaditaan läpinäkyvyyttä. Omissa toimissaan vallankäyttäjä voi peitellä ja jättää ilmaisematta seikkoja, jotka olennaisesti vaikuttaisivat käsiteltävään asiaan ja siitä tehtävään päätökseen.

Tasapuolisuuden puute. Asioiden valmistelussa vallankäyttäjä korostaa omaa kantaansa tukevia näkökohtia saadakseen ne näyttämään vakuuttavammilta kuin muut näkökannat.

Piittaamattomuus laista. Säännöstöä tulkitaan omintakeisesti. Päätöksiä ei anneta tiedoksi asianosaisille, niitä pannaan täytäntöön ennen lainvoimaisuutta luottaen sokeasti omaan oikeutukseen.

Esittelijän ja puheenjohtajan vastuun kaihtaminen. Puheenjohtajan tehtävä on ottaa selville päättäjien enemmistön kanta ja saattaa se päätökseksi. Virheellisesti menetellen on kuitenkin mahdollista tehdä päätös, joka itse asiassa ei ole päättäjien enemmistön todellinen kanta.

Perustelujen puute. Merkittävän päätöksenteon kannalta olennaista ovat kestävät perustelut, joihin päätös sitoutuu. Ilman äänestystä tehty perustelematon päätös roikkuu ilmassa. Valmistelijan on esiteltävä eri vaihtoehtoja kestävin perusteluin, mikä antaa päättäjille mahdollisuuden muodostaa oman mielipiteensä asiasta.

Etiikan hylkääminen. Länsimainen hallinto- ja oikeuskäytäntö perustuu kristilliseen etiikkaan, jonka tehtävä on oikean ja väärän erottaminen, esimerkkinä vaikkapa jääviyskäytäntö. On olemassa myös piilossa vaikuttavaa esteetöntä "jääviyttä". Muodollisesti oikein tehty päätös voi epäoikeudenmukaisuudessaan olla kaukana etiikan arvoista.

Syrjinnän suosiminen. Kirkon piirissä perusarvoja ovat kaiken syrjinnän kieltäminen ja päinvastoin syrjittyjen ja vähäosaisten nostaminen ja tukeminen. Kutsumuksensa mukaisesti kokonaiskirkko avusti vuosikymmenien ajan pieniä ja köyhiä seurakuntia. Mutta käytäntö muuttui. Sekularistinen suuruuden ekonomian ihannointi on kirkossa syrjäyttänyt läpi Raamatun esiintyvän pienuuden teologian.

Tämä koskee myös vallankäyttäjänä toimivaa mediaa. Informaationa ja keskusteluna, joka ei perustu tutkivaan ja tasapuoliseen journalismiin, ei hyviin tapoihin eikä moitteettomaan etiikkaan, media ei täytä sille uskottua tehtäväänsä.

HEIKKI O. TUKIAINEN rovasti Uurainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu