Kesäaika on hölmöläisten hommaa

Noin viikon ajan on jälleen totuteltu uuteen vuorokausirytmiin, kun kellot siirrettiin viime sunnuntaina kesäaikaan.

Kesäaika on yksinkertaisesti poliittinen silmänkääntötemppu, jolla kansalaiset pyritään saamaan heräämään puolet vuodesta tuntia aikaisemmin. Tarkoituksena on saavuttaa säästöjä valaistuskustannuksissa, kun valveillaoloaika osuisi paremmin valoisaan aikaan vuorokaudesta. Yhtään pitempään aurinkoa ei kuitenkaan saa vuorokauden aikana paistamaan tällä tavalla.

On kuitenkin helppo nähdä, ettei nykyinen yhteiskunta toimi näin. Tehtaat pyörivät ja kaupungit ovat valaistuja vuorokauden ympäri. Ravintolat ovat auki pitkään aamuyölle ja monet iltatapahtumat sijoittuvat puolen yön tienoille. Toimistotyössä - erityisesti avokonttoreissa - keinovaloa yleensä tarvitaan riippumatta siitä, onko ulkona valoisaa vai ei. Liukuvan työajan yleistyessä monet siirtävät heräämistään ja töihinlähtöä myöhemmäksi riippumatta kellojen siirtelystä. Aika vähiin näyttää siis energiansäästö jäävän. Kunnollisia tutkimuksia kesäajan hyödyistä ei tiettävästi ole tehty.

Haittoja tunnetaan sitävastoin hyvinkin paljon. Pahimpia ovat toki ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille koituvat haitat. Tutkimusten mukaan tunninkin ajansiirto sotkee unirytmin useiksi vuorokausiksi. Sopeutuminen on yksilöllistä ja herkemmillä vaikutus saattaa tuntua huomattavasti pitempäänkin. Menetetty uni vaikuttaa vireystilaan, jolloin olemme alttiimpia onnettomuuksille ja työteho laskee. Onpa havaittu kellonsiirtojen lisäävän myös sydäninfarktin riskiä.

Unitutkija Markku Partinen (Ksml 16.3.) ehdotti työaikojen muuttamista kellojen siirtelyn sijaan. Tällöin vuorokausirytmiä ei tarvitse muuttaa kahta kertaa vuodessa. On totta, että ihmisten unensaantia häritsevät monet muutkin asiat, kuten ulkomaille matkustaminen ja stressi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien ihmisten vuorokausirytmiä pitäisi ehdoin tahdoin sotkea kaksi kertaa vuodessa.

Nyky-yhteiskunnassa on monenlaisia tietojärjestelmiä. Vaihdot kesä- ja normaaliajan välillä vaativat järjestelmiltä erillisen tuen, jonka toteuttaminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Kesäaikaan siirtymisajankohta vaihtelee eri maissa. Kaikkien näiden toimintojen toteuttaminen, testaaminen ja ylläpitäminen maksaa. Nämä rahat tulevat usein veronmaksajien ja tavallisten palveluiden käyttäjien pussista.

Monet muutkin asiat yhteiskunnassa toimivat vuorokauden ympäri tarkan aikataulun mukaan, kuten junaliikenne.

Muutaman vuosikymmenen jälkeen useimmat ovat alkaneet pitää kesäaikaa jonkinlaisena luonnonlakina, jota on pakko noudattaa. Kyseessä on kuitenkin puhtaasti lainsäätäjien tekemä päätös ja sellaisena myös kumottavissa.

Mielestäni kesäajasta on luovuttava. Näin säästyneet resurssit voidaan kohdistaa johonkin energiaa oikeasti säästävään.

JAAKKO MÄNTYMAA Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu